Kirjamme tosiasiat kumoavat tämän huhun.
Lisävalaistusta kertoi kirjan ilmestymisen jälkeen Kokkolassa nykyisin asuva Martti Kuosmanen. Hänen isänsä oli kertonut Martille tarinan, joka selittää "asemapäällikkö ammuttiin"-legendan. Mutta taustaksi Kuosmasen perheen tragedia.
Kuosmaset asuivat asemapäällikkö Valde Räihän kanssa samassa paritalossa parinsadan metrin päässä asemarakennuksesta. Martti oli pommituksen aikaan rintamalla ja Irma-sisko sotasairaalassa. Teini-ikäinen Airi-sisko oli viemässä jo naimisissa olleen Kaisu-siskon (Haikola) vauvaa pommituksia turvaan Kaisun miehen kotiseudulle Sieviin. Kotona asuivat näin isä Jooseppi, äiti Ida ja rautatievirkailija Kaisu sekä 7-vuotias Olli-veli.
Isä ja Kaisu olivat pommituksen aikana työpaikoillaan asemarakennuksessa. Pikku-Olli oli kuullut, että asemalla oli Valamon munkkeja ja pikkumies oli lähtenyt katsastamaan näitä harvinaisuuksia. Silloin pommitus alkoi.
Isä selvisi vahingoittumattomana ja löysi Ollin asemarakennuksen päädystä tajutttomattomana. Luoti tai sirpale oli lävistänyt Ollin rinnan ja poika menehtyi kohta isänsä käsiin. Isä löysi parin tunnin kuluttua Kaisun kuolleena pellon ojasta.
Jooseppi kantoi vainajat kotiin ja he saivat viimeisen leposijan Joosepin kotiseudulta Iisalmen maaseurakunnan hautausmaalta. Jooseppi oli nimittäin uumoillut, että Elisenvaara menetetään vielä toistamiseen ja hankkinut sukuhaudan Iisalmesta. Jooseppi oli kertonut Martille myöhemmin tarinan, joka selittää asemapäällikön ampumislegendan.
Jooseppi oli ollut hiemen ennen pommitusta asemarakennuksessa asemapäällikkö Räihän työhuoneessa. Huoneeseen oli rynnännyt nuori kapteeni, jonka vaimo oli evakkojunassa. Kapteeni oli vaatinut asemapäällikköä lähettämään junan liikenteeseen. Hiukan aikasemmin samaa oli vaatinut isäntämies, jonka lehmä oli samassa junassa menossa eläinlääkäriin Savonlinnaan.
Junien kulustahan määräsi tuohon aikaan päämajan kuljetusosasto, ei rautatieläiset. Kapteeni oli sanonut asemapäällikölle, että nyt on vihollisella otollinen sää pommittaa ja lisännyt: "Jos nyt tulee pommitus, tulee myös lihaa". Asemapäällikkö oli vastannut: "Lihantekoaikaahan nyt onkin". Martti Kuosmanen muistaa isänsä kertomat sanat tarkalleen.
Martti arvelee, että asemapäällikkö halusi noilla sanoilla saattaa kapteenin matkoihinsa, jotta rautatieläiset pääsisivät hoitamaan omia tehtäviään. Niitä tuonakin päivänä riitti.
Kapteenin vaimo oli kuollut pommituksessa ja raivostunut kapteeni oli rynnännyt pommituksen tauottua ase kädessään asemarakennukseen ja uhannut ampua asemapäällikön. Tästä lienee syntynyt legenda asemapäällikön ampumisesta. Tämä oli jo organisoimassa kaaosta ja asemapäällikön ampuminen jäi kapteenilta toteuttamatta.
"Kavalasta asemapäälliköstä" on myös kirjoitettu yksityiskohtaisesti: "Asemapäällikkö jäi kiinni rysän päältä." Hänen 7-vuotias naapurinpoikansa oli tavannut asemapäällikön pommituksen aikana viestittämässä neuvostoliittolaisille uuniin kätketyllä radiolaitteella", kertoo huhu. Naapurissa tosiaan asui seitsenvuotis poika, Olli Kuosmanen. Olli haavoittui kuolettavasti heti ensimmäisessä pommitusaallossa.
Asemapäällikkö Räihää eikä ketään muutakaan elisenvaaralaista ammuttu. He palvelivat Elisenvaarassa aseman luovuttamiseen saakka 23. syyskuuta 1944 ja senjälkeen Suomelle jääneillä asemilla.
Meitä on surettanut koko Elisenvaara-urakan ajan tämä rautatieläisten ja muiden elisenvaaralaisten syyllistäminen. He huolehtivat henkensä uhalla evakkoliikennettä sisä-Suomeen ja sotilasliikennettä Kannaksen torjuntataisteluihin. Räisäläisten evakkojen ohella raskaimman taakan joutuivat kantamaan Kurkijoen Elisenvaaran rautatieläiset, postilaiset ja poliisit.
Tuomaisen rautatieläisperhestä menehtyivät eri pommituksissa kaikki miehet: isä Eevert ja pojat Tuovi ja Veikko. Konstaapeli Valtosen koko nelihenkinen perhe menehtyi pommituksessa. Työpaikoillaan kuolivat pommeihin myös Eeli-Kaarina Jääskeläinen, Sisko Lappalainen, Ilmi Kopsa, Lyyli Vaittinen ja rautatieläisten lapset Terttu Varis ja Airi Siltanen.
Kahdessa tuhoisimmassa Elisenvaaran pommituksessa (26.12.1939 ja 20.6.1944) kuoli kummassakin kymmenen Elisenvaaran rautatieläistä, postilaista, poliisia tai näiden lapsia.
Olemme haastatelleet lukuisia elisenvaaralaisuhrien lähiomaisia ja kunnioitamme suuresti heidän läheistensä tekemää työtä Suomen puolustamiseksi. Toivottavasti nämä "asemapäällikkö ammuttiin" ja muut huhut alkavat laantua, kun huhun alkujuurikin on löytynyt.
"Vaiettu Elisenvaaran pommitus"-kirjan kirjoittajat:
Erkki Rahkola
Carl-Fredrik Geust