Kurkijoki oli suomalaisilta suljettua aluetta syksystä 1944 alkaen, jolloin rauhansopimus Neuvostoliiton kanssa pakotti sen asukkaat jättämään jälleen jäähyväiset kotipitäjälleen. Muutamia satunnaisia ja suurta rohkeutta vaatineita omatoimisia retkiä lukuunottamatta alueella ei käynyt suomalaisia sen jälkeen. Käyneetkin tekivät sen suurella riskillä ja ehdottomasti ilman lupaa. 1980-luvun lopulla poliittinen ilmapiiri alkoi Neuvostoliitossakin hieman lientyä ja perestroikan myötä myös suomalaiset alkoivat päästä katsomaan entisiä kotiseutujaan. Kesällä 1989 ilmestyi mm. Ilta-Sanomissa kertomus Veikko Vennamon matkasta kotinurkilleen Lahdenpohjaan. Samassa artikkelissa oli kuva myös Huhtervun Osuusmeijeristä, joka sijaitsi melkein Kurkijoen rajalla.
Samana syksynä Veikko Siira ja Igor Georgijevski matkustivat Kurkijoelle. Matkasta taltioitui ainutlaatuinen kuvasarja Lopotista sen neuvostoajan loppuaikaisessa asussaan. Kirkko seisoi tällöin vielä uljaana, joskin monella tapaa rapistuneena paikallaan kirkkokalliolla Kurkijoen rannalla. Parivaljakko tarjosi www.kurkijoki.fi -sivustolle mahdollisuuden laittaa kuvia näytille. Kuvaajia ei ole kuviin eritelty, mutta ne ovat syntyneet molempien herrojen kameroilla.
Tervetuloa virtuaaliselle matkalle neuvosto-Kurkijoelle! Hitailla yhteyksillä latautuminen saattaa kestää jonkin aikaa, koska kuvat ovat melko suuria.
Kurkijoen kirkko seisoo 109:ttä vuottaan Lopotissa. Tämä kuva on mainitusta poiketen painettu postikortiksi, joten tämä ei ole ensiesiintyminen.
Sama ajatus, ilman värejä. Kurkijoki vetäytyy riitteeseen syksyn ensimmäisillä pakkasilla.
Panoraama kirkon parvelta joelle päin.
Kirkkoa sillalta kuvattuna. Siltakin näkyy muuttuneen noista ajoista hieman.
Kirkon parvelta tien yli kohti Säkinmäen juuren rakennuksia.
Kirkko Säkinmäeltä kuvattuna.
Säkinmäeltä vastakkaiseen suuntaan.
Kirkon parvelta Linnamäen suuntaan. Lehterillä oli sormen mentäviä rakoja lautavuorauksessa. Tuuli puhalsi sisään ja keräsi jauhot lattialta seinien vieruksille. Oli ollut siis ainakin jauhovarastona. Torniin ei päässyt, portaat olivat luhistuneet pahoin.
Kirkko sankarihautausmaan puolelta kuvattuna.
Näkymä venäläisten sotamuistomerkin viereltä Elisenvaaran tien suuntaan.
Venäläistä ulkorakennusarkkitehtuuria Säkinmäen juurella.
Neuvostoliittolaisten sotamuistomerkki sijaitsi silloin Säkinmäellä. Se oli hopeanvärinen ja vähän tökerösti viimeistelty. Muistomerkki siirrettiin myöhemmin kirkon paikan viereen. Jalusta on edelleen Säkinmäellä.
Tornin edustan kalliolta kohti siltaa. Taustalla Heinjoki ja Raholanjoki yhtyvät Kurkijoeksi.
Kirkkoa jälleen sillalta.
Kirkon torni.
Pääsisäänkäynnin alennustila.
Kirkko jälleen Säkinmäen suunnalta.
Vastoin odotuksia katonharjalla kirkon päädyssä oli edelleen ristikoriste.
Sotamusitomerkki ja näkymä laaksoon kohti Elisenvaaraa.
Mitä mahtaa kulkija miettiä katsellessaan näkymiä syksyisessä harmaudessa?
