N1-01-008 (takaisin) (N1-01-008)(L01192): Alho, Pesäpallon pelaajia, 12.8.1934. Kuvan takana on käsinkirjoitettu teksti: Kentällä 12/8.34. Vasemmalta lukien Viljo Torikka, Väinö Häkli, Maria Torikka, Maria Kaartinen, seuraavan nimeä en muista, hän oli Torikassa, Aino Tiainen, Tauno Nenonen, Aino Häkli, Ida Sikiö, Tyyne Pölkki, Matti Torikka, Hellä ?, Viljo Rastas, Helmi Sokero, Leo Piironen, Lyyli Rastas, Toivo Kurri, Ida Rastas. Kävimme tyttöporukalla pelaamassa Aromäen tyttöjä vastaan pesäpalloa ja voitimme me Alholaiset. Alhon nuorison vapaa-ajan viettoa 1934. Ei silloin ollut vapaa-ajan ongelmia. /Läh. Lyyli Papunen os. Rastas. N1-01-008

P2-03-040 (takaisin) (L0741): Elisenvaara, Elisenvaaran aseman henkilökuntaa viettämässä rauhallista jouluaattoa, 1939 joulukuu. (R288): Elisenvaaran aseman henkilökuntaa viettämässä rauhallista jouluaattoa 1939. Seuraavana päivänä tapahtuneissa pommituksissa vaurioitui asemarakennus ja osa ratapihaa. Svea Saarinen tunnisti toisen vasemmalta Erkki Nousiaiseksi, s. 1923. P2-03-040

P2-03-041 (takaisin) (L1253): Kolme tyttöä istuu aidalla, 1930-luku. Kuvassa olevat kumpaisetkin Stranderin tytöt kuolivat Elisenvaaran pommituksessa 26.12.1939 äitinsä ja isänsä kanssa. Täysiosuma sattui kellariin, jossa perhe oli. Kuvassa näkyvän Sortavalaan menevän radan alla olevaan rumpuun eli aaloppiin kuoli saman päivän pommituksessa 8 henkeä. Paikka merkitty ristillä. Kurkijokelaisessa. P2-03-041

P4-03-011 (takaisin) (L0588): Elisenvaara. Kuv Heikki Poutanen. Viimeinen juna valmiina lähtöön, 1940 maaliskuu. Junan lähetti veturinkuljettaja Veijalaisen talosta Tapio Poutanen ja kirjoihin merkittiin kello 22.00 virallisesti. Sen jälkeen lähtö ilmoitettiin kuljettajalle ja odotettiin Tapio Poutasta, joka tuli juosten ratapihalle ja ratapihalla oleva junanlähettäjä Arvo Suuronen huolehti, että kaikki tiesivät ”lopun tulleen”. Juna lähti liikkeelle 22.10. (P4-03-011-2782): Elisenvaaran asemalle koottiin juna vanhoista I ja II luokan vaunuista viimeisiä lähtijöitä varten. Juna lähti asemalta klo 22.10 eli samoilla hetkillä, joilloin venäläiset joukot olivat jo lähestymässä Elisenvaaraa. P4-03-011 (d317)

S1-00-001 (takaisin) (S1-00-001-2836): Kurki-Säätiön perustavan kokouksen 4.5.1946 valitseman valtuuskunnan jäseniä ym. Vasemmalta Vilho Piilinen, Martti Koho, Juho Tukia, Albert Eklund, Kaapro Huittinen, Heikki Kiiski Savojalta, Pekka Kyytinen, Hanna Veijalainen, Johannes Kojo, Pekka Kiiski Elisenvaarasta, Juho Toiviainen ja Heikki Kiiski Haavikolta. Osa jäsenistä puuttuu, osa kuvan henkilöistä valtuuskunnan varajäseniä, osa hallituksen jäseniä. S1-00-001

S1-00-004 (takaisin) (teksti-eroja): (d102): / (d407): (S1-00-004-2839): Uuno Varjus luovuttaa Kurkijoen piiskan Lappeenrannan maakuntamuseolle. Äärimmäisenä vasemmalla kansanedustaja Kaapro Huittinen. Oikealla museonhoitaja J. Hämäläinen ja hänen vierellään maaherra A. Ranta. Piiskan ottaa vastaan museon intendentti. S1-00-004

P3-20-006 (takaisin) (P3-20-006-2669): Kurkijoen sankarihauta-alue suureni jatkosodan aikana. Valkoisten ristien rivistöt osoittavat, että Kurkijoki oli myös antanut uhrinsa Isänmaalle. (L1082): Kurkijoen sankarihauta-aluetta kirkon läheisyydessä. Valkoisten ristien rivistöt kasvoivat jatkosodan aikana, sillä 184 kurkijokelaista kaatui jatkosodan aikana. P3-20-006 (d370) (R309) (#(L0612)) (S296)

P3-27-007 (takaisin) (P3-27-007-2737): Toivo Tukian hautaus Kurkijoen sankarihautaan 15.3.1942. (L0708): Lopotti. Hautaus Kurkijoen sankarihautaan. Sankarihautajaiset olivat jatkosodan aikana kirkollinen surujuhla. Talvella ruumiinsiunaus toimitettiin kirkossa. Kuvassa Toivo Tukian arkkua kannetaan hautaan 15.3.1942. (R309) ((L0350)(rajaus)) P3-27-007

R1-00-009 (takaisin) R1-00-009-2813 (=(E1-20-026-0973)): Eläinlääkäri Kaarlo Gummeruksen siunaustilaisuus Kurkijoen kirkossa 26.3.1928. Hän toimi piirieläinlääkärinä Kurkijoella vuosina 1907-19. Samalla hän oli Kurkijoen ylemmän maanviljelyskoulun sekä hevos- että karjanhoitokoulun eläinlääkinnän opettajana vuoteen 1910. Mainittuna vuonna alkoi toimia Kurkijoen maamiesopisto, jonka eläinlääkinnän ylimääräisenä opettajana hän toimi vuoteen 1919, jolloin ylimääräisen opettajan virka määrättiin vakinaiseksi lehtorin viraksi. Tätä virkaa hän hoiti kuolemaansa saakka 20.3.1928. Hän oli myös tunnettu kynämies kirjoittaen maamiesopiston toverikunnalle näytelmän "Ontrei Tamma", joka kerran esitettiin Kurkijoen palokunnan talolla yleisöllekin. Näytelmä kuvasi keskiaikaisen Kannansaaren nunnaluostarin aikoja. Näytelmän pääosassa oli silloisen Kurkijoen kanttorin Heikki Miettisen rouva, laulajatar Helvi Valkonen-Miettinen.

(Takaisin aihevalikkoon.)