Pinnanmuodostukseltaan kylä oli vaihtelevaa mäkimaastoa. Korkeimat paikat olivat Koveronmäki, Oritvaara, Kotimäki ja Laakkiinmäki. Mäkien välisissä notkelmissa oli lehtoja, jotka puutyypiltään olivat lähinnä vaahteraa ja lehmusta. Kylän järvet olivat Ohtjärvi ja Kemppisenlampi, joissa uiminen ja kalastus olivat mieluisia niin nuorille kuin vanhemmillekin kyläläisille. Järvien välittömässä läheisyydessä ei ollut asutusta, joten ne tarjosivat lumousvoimaista luonnonrauhaa. Keväisin ja syksyisin järvessä viivähtivätkin satapäiset lintuparvet muuttomatkoillaan. Järven kalakanta oli kuorretta eli norssia, särkeä, ahventa ja haukea.
Kylän pellot sijaitsivat etelässä, minne Ruopuksiinoja laski (Hylkösiinpellot), Ohtjärven ja Kemppisenlammen välissä, sekä viimeksi mainitun pohjoispuolella. Lisäksi pohjoisosassa oli suuri yhtenäinen peltoalue. Laadultaan pellot olivat hyviä ja sijaitsivat notkelmissa ja rinteissä. Kylän asutus oli haja-asutusta peltoalueiden tuntumassa. Lopotin-Elisenvaaran maantie kulki aivan kylää sivuten. Tosin kelirikkoaikoina ja talvisin pyrypäivinä olivat reilun parin kilometrin matkat taloista tälle valtatielle hankalat kulkea.
Haavikon kylässä oli eräitä käsityöläisiä, kuten räätäli, kirvesmies, puutyömiehiä, ompelija ja hierojakuppari. Vallitsevan tavan mukaan taloissa valmistuivat myös kotityönä monet käyttöesineet. Kylässä oli vain yksi yksityinen puimakone ja kotitarvemylly, mutta talojen kesken oli perustettu ilman kirjoitettuja sääntöjä toimivia osuuskuntia, joiden yhteisesti hankitut koneet olivat vuorotellen eri talojen käytössä. Sähköä Haavikolla ei ollut, jos mukaan ei lueta Asikaisen yksityistä tuulimoottoria joka latasi akkuja ja antoi virtaa asuinrakennuksen, tallin ja navetan valaisemiseen.
Haavikon puuhakkaat naiset kuuluivat Lopotin marttakerhoon, isännät puolestaan toimivat Kurkijoen maamiesseurassa. Lapset kävivät koulua Savojassa tai Lopotissa. Kyläläisten henkiset harrastukset suuntautuivat Aromäen suuntaan, jossa toimi vireä nuorisoseura. Moni kyläläinen otti osaa suojeluskunta- tai lottatoimintaan. Urheilulajeista Haavikolla oli erityisessä suosiossa potkupallo sekä pitkäpallo, josta myöhemmin kehittyi pesäpallopeli. Yleisurheilua ja painiharrastusta myös suosittiin. Kylässä toimi lähetysompeluseura ja pyhäkoulu. Haavikosta on lähtöisin myös yhteiskunnallisessa toiminnassa monella tavalla ansioitunut Paavo Kiiski, joka toimi mm. erinäisissä pitäjän valtuuskunnissa ja oli kaksi kertaa presidentinvaaleissa valitsijamiehenä.
Haavikko oli pieni, mutta kuitenkin vireän toiminnan kylä, joka antoi voimakkaan panoksen kunnallisiin ja yhteiskunnallisiin rientoihin. Haavikon Heikkiä lainaten: Täytyy vua sannuu, jot kyl siel Huavikoil olj lust ellää ja olla pienenä sekä suurempanakii.