Linnavuori on kylän itäisimmässä kohdassa Hämeenlahden suulla. Sen eteläpuolella vaahteraa ja lehmusta kasvavassa lehdossa kulki naapurikylän Kannansaaren raja. Lounaassa ja lännessä kylä rajoittui Riekkalaan ja pohjoisosassaan Levonpellon ja Raholan kyliin.
Hämeenlahti oli pitäjän pienimpiä kyliä. Noin 400 metriä leveän ja lähes puolentoista kilometrin pituisen Hämeenlahden pohjoisranta kuului Raholan kylään. Etelä- ja länsiosat olivat kallioista ja metsäistä mäkimaastoa, jossa etelässä Riekkalan rajan tuntumassa Pimeämäki - kylän korkein kohta - oli 75 metriä korkea. Hämeenlahden länsirannalla oli 200-300 metriä leveä savikkoalue. Kallioinen Tukianmäki erotti peltoalueen rannan tuntumasta.
Kylä oli hyvien liikenneyhteyksien varrella. Pohjoisimmat talot olivat vain puolen kilometrin etäisyydellä Hiitolan maantiestä, jota pitkin Lopottiin oli matkaa vain parin kilometrin verran. Koko asutusaluetta halkoi kapea tie. Hiitolan maantiestä tämä puolentoista kilometrin pituinen tie kulki etelää kohti melkein talo talolta. Talvitie kulki Hämeenlahtea pitkin ja yhtyi Kurkijoen lahdella muiden rantakylien yhteiseen Lapinlahdesta ja Korpisaaresta tulevaan tiehen.
Hämeenlahti oli maatalouskylä, jossa melko tasapuolisesti harjoitettiin maanviljelystä ja karjanhoitoa. Viljavat pellot antoivat hyvän sadon ja hyvät laitumet kohottivat karjan tuottoa, joten kermaa riitti Kurkijoen Osuusmeijeriin vietäväksi. Rantakylä oli tietysti myös kalastuskylä, olihan Hämeenlahti kalaisa. Myös jäniksiä ja vesilintuja pyydystettiin. Kylällä oli oma räätäli, luokkikauppias, kyläsuutari ja hevosmies sekä teurastaja ja hieroja.
Marttakerho oli yhteinen Raholan, Riekkalan ja Levonpellon kanssa. Raholan koululle oli matkaa noin kaksi kilometriä. Tämän lisäksi Hämeenlahdessa toimi oma pyhäkoulu. Hämeenlahden kylä ei ollut syrjäkylä. Sinne tuli sähköä ja postikin kulki. Rantasavikot olivat kauniita ja viljavia. Kaunis oli Hämeenlahden kylä, tuo muinaismuistojen kylä, vanhan linnan kylä.