Kylän alue oli noin kuusi kilometriä pitkä etelästä pohjoiseen ja enimmillään noin viisi kilometriä leveä. Etelästä Ihojoen yli ulottui harjumaasto, joka jakoi kylän kahteen osaan: läntiseksi Kangaskyläksi ja itäiseksi Ihojärven puoleksi. Maastonmuodoiltaan alue oli melko tasaista seutua, korkeimmat paikat olivat Heinosenmäki (67m) ja Haapalanmäki (63m) (Lisäys: Antti Laukkanen: Taljavaara 84m). Ihojärvelle oli hyvä liikenneyhteys. Matkaa Lopotista kertyi 14-16 kilometriä Tervun tietä pitkin, joka kulki kuivaa ja tasaista kangasmaastoa pitkin eikä ollut altis keväiselle kelirikolle.
Asutus oli keskittynyt kylän eteläosaan Ihojärven puolelle, jossa sijaitsi noin puolet kylän taloista. Talot olivat peltosijainnissa, sillä Ihojärvellä jokialue ja järvi eivät toimineet asutuksen keskittäjänä, vaan niiden ympärillä sijaitseva savialue, joka oli hyvää viljelysmaata. Asutus oli yleensä haja-asutusta. Kangaskylän puoleisessa osassa oli kaikkiaan 11 taloa ja kansakoulu. Järven länsi- ja pohjoisranta Ihojärven kylän puolella oli kaunista matalien mäkien ympäröimää viljelysseutua, jossa ohikulkija huomasi tulleensa Karjalan hedelmällisimmille maille. Luonto oli antanut Ihojärven kylälle parhaat palat järvenrantasavikoista.
Ihojärven kylässä asui ahkeraa maanviljelysväestöä. Kylän varsinainen viljelyspinta-ala oli melko yhtenäinen ja helppo hoitaa. Lisäansioita kyläläiset hankkivat piiskojen valmistuksesta ja myynnistä lähikaupunkien markkinoilla sekä kärryjen, rekien, kärrynpyörien ja länkien valmistuksesta. Kylässä toimi myös räätäli, parissikoja eli karjanostajia, ompelija ja hierojakuppari. Pienteollisuutta edusti Mertakiven tiilitehdas. Omaa myllyä ei ollut vaan naapurikylässä Tervussa hoidettiin jauhatukset ja sahaukset. Tervun ja Isojärven osuusmeijeri Tuotanto oli varsin merkittävä kahden kylän yhteistyön tulos.
Kylä eli voimakasta karjanjalostuksen nousukautta. Ihojärven sonniosuuskunnan ansiosta lypsykarjan laatu jatkuvasti parani. Myös hevoskasvatusta harjoitettiin ja monissa taloissa olikin kantakirjahevosia, joilla osallistuttiin kilpa-ajoihin. Muita harrastuksia olivat metsästys ja kalastus, Rokkalampi oli kalaisa. Seuratoiminnasta mainittakoon Tervun-Ihojärven nuorisoseura, Maalaisliiton paikallisosasto, marttakerho, Suojeluskunnan kyläosasto ja Suomen Evankeliumiyhdistyksen Nuorisoliiton Ihojärven osasto. Ihojärven kansakoulu perustettiin v. 1891. Sen tiloissa toimi myös pyhäkoulu. Koulun lähellä neljän tien risteyksessä sijainnut aho, Kankaanaho, oli nuorten kokoontumispaikka, jossa pelattiin pallopelejä sekä harrastettiin yleisurheilua.
Ihojärven kylä oli vakaiden ja harkitsevien talousmiesten kylä. Se oli omavarainen ja kaunis, jonka syrjäinen sijaintikaan ei estänyt asukkaiden vireää toimintaa omassa kyläyhteisössään, sekä rakentavaa yhteydenpitoa naapurikylien Tervun ja Rummunsuon kanssa monilla aineellisen ja henkisen elämän aloilla.