Itärannikko oli hyvin rikkonaista. Sen monista yksityiskohdista mainittakoon Ristisaari, joka oli saanut nimensä sen korkeimmalla huipulla olevasta valkoisesta rististä, Valamon luostarin asettamasta merimerkistä. Etelään Ristisaaresta sijaitsi Rahaniemi, kylän muinainen kauppapaikka. Kylän eteläisimmässä paikassa, Kurkiniemessä seisoi kyläläisten hyvin tuntema Kurkiniemen majakka. Ristiniemen ja Kurkiniemen välistä lähti pitkä ja kapea vuonomainen lahti, jonka perukassa oli suojaisa Jätjärvi, monien harvinaisten vesikasvien kasvupaikka. Kierrettäessä Kurkiniemen ympäri Lapinlahden länsipuolelle saavuttiin Lopotin laivaväylälle.
Lapinlahti oli pitäjämme suurimpia kyliä. Sen pohjoisosa oli melko tasaista ja hiekkaista kangasmaastoa, jossa siellä täällä oli pyöreähköjä harjukumpareita ja harjukuoppia soistumineen. Eteläosa puolestaan oli vaihtelevaa maastoa. Siellä nähtiin kallioita ja vuoria, mäkiä ja laaksoja. Vaikka korkeusluvut eivät olleetkaan suuria, niin korkeuserot maastossa vaihtelivat 40-50 metrin välillä, antaen maisemaan jylhyyttä.
Sijainniltaan kylä oli hieman erillään keskuspaikasta. Lähimmät naapurikylät olivat Soskua, Rummunsuo ja Vätikkä. Lopottiin kertyi matkaa 16-17 kilometriä kun kuljettiin Tervun tielle ja edelleen Otsanlahden kautta kirkolle. Talvella matka lyheni noin viisi kilometriä, kun oikaistiin metsänreunuksia ja peltoja pitkin Soskuan kautta, tai Pappilansalmesta jäätä pitkin kulkevalle talvitielle. Avoveden aikana puolestaan käytettiin paljon vesitietä. Puputinlahdesta oli vain yhdeksän kilometrin matka kirkolle. Pyhäiset kirkkomatkat, käynnit iltamissa ja juhlissa, ostosmatkat kauppoihin, myllymatkat jne. suoritettiin usein vesitse.
Asuinalue oli noin kuuden neliökilometrin laajuinen ja sijaitsi melko yhtenäisenä Ryhmälahden ja Puputinlahden välisellä seudulla. Ryhmälahden ympäristö oli vanhaa asuinaluetta, josta muistona oli Lapinmäen tasaisella laella asumusten jäänteet ja ns. käräjäkivet. Löydökset osoittivat muinaisten kauppareittien kulkeneen näitä seutuja pitkin.
Maatalous oli karjavaltaista, joskin myös hevoskasvatusta harjoitettiin kylässä melko suuressa määrin. Myös kaniineja ja mehiläisiä hoidettiin, vaikkakin toiminta oli harrastuksenomaista ja vasta alkuasteella. Kalastuksella oli sivuelinkeinona huomattava merkitys, olihan hyviä kalapaikkoja kylän rannikolla runsaasti. Kyläläisten toimesta syntyivät rysät ja verkot. Lapinlahdella oli myös suutareita, räätäleitä, seppä, valokuvaaja, sekä useita puuseppiä ja kirvesmiehiä. Ompelijat valmistivat pääasiassa naisten vaatteita ja villavaatteita. Kylällä toimi hierojia ja kuppareita. Lapinlahdella oli useita koneosuuskunta, jotka suorittivat syksyisin puintia taloissa. Kylässä toimi kolme kotitarvemyllyä, useita pärehöyliä ja oma rahalaitos Kurkiniemen Osuuskassa.
Harrastus- ja sivistystoimesta mainittakoon Kurkijoen Maamiesseura, joka järjesti kursseja ja kilpailuja, Marttakerho ja nuorisoseura. Naapuripitäjän Vätikän kanssa järjestettiin monenlaista yhteistoimintaa, kuten iltamia ja tansseja, pelattiin pallopelejä ja harrastettiin yleisurheilua sekä voimistelua. Myös kansakoulu oli Vätikän kanssa yhteinen. Lisäksi kylässä toimi pyhäkoulu ja merivartiointitehtäviin osallistuva suojeluskuntaosasto.
Lapinlahti oli kaunis kylä. Laatokka merkitsi kyläläisille paljon. Täällä olivat suuri luonto ja suuri rauha lähellä. Nimim. Laatokan kasvatti on kirjoittanut kotikylästään:
|
Niin kauaksi jäivät nuo Laatokan veet, sen saaret, salmet ja harjanteet. Sinne tuskin koskaan päästä saan, kun jouduin kauaksi kulkemaan. |