Ukon vakkojen vietosta Kurkijoella

Kirjoittanut Ville Laakso, kotisivu, 09.03 2001 (julkaistu myös Kurkijokelainen-lehdessä)

Kotiseutu-lehdessä, Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattajassa, julkaistiin vuonna 1910 Kaarle Krohnin kirjoitus Ukon vakat. Kirjoitus kuvailee vanhakantaisia uhripitoja, joiden tarkoituksena oli pitkän kuivuuden vallitessa saada aikaan hedelmällistä sadetta viljelyksiä virvoittamaan.

Olennaisimpana osana Ukon vakkojen viettoon kuului yhteinen oluenjuonti, suoranaiset juomingit, joihin osallistuivat sekä miehet että naiset. Juhla ajoittui kevätkesään ja sitä vietettiin tavallisesti järven rannalla. Historiallisella ajalla juhlaan oli jo sekoittunut kristillisiä aineksia, mm. rukouksia, mutta juhlan alkuperä on kaukana pakanallisella ajalla.

Jo Mikael Agricola mainitsee Ukon vakat suomentamansa Psalttarin esipuheessa vuonna 1551. Agricola kirjoittaa teoksen alkupuheen tunnetussa karjalaisten jumalten luettelossaan:

"Ja kuin kevätkylvö kylvettiin, silloin Ukon malja juotiin.
Siihen haettiin Ukon vakka, niin juopui piika että akka.
Sitte paljo häpiää siellä tehtiin, kuin sekä kuultiin että nähtiin".
Agricolan tietojen lisäksi on juhlista säilynyt muutamia muitakin hyvin vanhoja asiakirjamainintoja. Savonlinnan läänissä rahvaan tiedetään jo noin vuonna 1545 joutuneen maksamaan Ukon vakkojen vietosta sakkoa. Hauholla tuomittiin vuonna 1662 eräs Sipi Antinpoika kuolemaan vastaavien juhlien järjestämisestä. Käräjillä Sipin kerrottiin Ukon maljan juomisen yhteydessä lausuneen:
"Pyhä Ukko ilman isä,
Jumalan käskyläinen,
sadetta sinä meillen suo,
ettei kuivuis kukka kaunis,
vilja vihelä vaipuis".
Lisäksi juhlia tiedetään vietetyn 1670-luvulla Kuopiossa. Kun siellä seurakunnan tarkastustilaisuudessa nuhdeltiin talonpoikia Ukon vakkojen vietosta, totesivat talonpojat, etteivät heidän pappinsa olleet aiemmin menoja kieltäneet, vaan osallistuneet niihin itsekin.

Kurkijokelaisemännän kertomus

Kotiseutu-lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan Krohn kertoo, että vuonna 1909 oli "innokas kansatieteentutkija" S. Paulaharju onnistunut merkitsemään muistiin Muolaan Hotokan majatalon emännän harvinaisen kertomuksen Ukon vakat -juhlien vietosta. Erityisen kiinnostavaksi asian tekee se, että emäntä oli kotoisin Kurkijoelta ja hänen kertomuksensa kuvaa juhlien viettoa siellä.
Emännän kuvaus juhlista on Krohnin mukaan seuraava:
"Missä talossa oli ne määrä pitää, niin sen pit tietää, jotta keväällä kun oli pitkät poudat, niin sen talon pit panna tuvan katolle astioissa rukiita tai otria. Se jumala jo ties, jot sitä varten pannaan, jot sitten satoi vettä, jot viljat kastuit. Niist viljoist sit tehtiin maltasii. Ja sitten piettiin rukouspäivä ulkona.

Koko kylän miehet ja naiset, vanhemmat semminkin kokoontuivat taloon. Pöyät, tuolit, penkit vietiin ulos. Syötiin piirakkaa, makiaa kiisseliä, vellii, maitoo, voita; ja oltta juotiin. Olut oli siunattua ja se oli pantu niistä maltaista, joita katolla oli kostuteltu. Tehtiin myös rukous, rukoiltiin maan heilmän eestä, jotta jumala antais tarpeellisen ilman. Juhla oli kesäkuus kuivuuen aikana.

Ukon vakkoihin ei vienyt kukaan kerallaan mitään nautittavaa. Oli kunnia sille, joka sai sen pitää ja kaikki menivät niihin mielellään. Juhlassa lopuksi arvottiin, mihin taloon tulee ensi kerralla".

Kurkijokelaisemännän kertomus on varsin myöhäinen tieto Ukon vakkojen vietosta; se viittaa kaikesta päätellen 1800-luvun puolivälin tai loppupuolen juhlintaan. Yksityiskohtaisen kuvauksen perusteella vaikuttaa siltä, että kertoja on itsekin nähnyt juhlat Kurkijoella.
Juhlia vietettiin lähinnä Itä-Suomessa. Kurkijoen lähialueelta on 1800-luvun puolivälin tietämiltä tietoja Ukon vakoista Uukuniemeltä, myöhemmin vielä Kiteeltä ja muualta Pohjois-Karjalasta.

Mielenkiintoista Kurkijokea koskevassa kuvauksessa on myös esimerkiksi se, että ainakin siellä juhlia näkyy vietetyn kyläkunnittain. Valitettavasti tiedossani ei ole, mistä Kurkijoen kylästä Hotokan majatalon myöhempi emäntä oli kotoisin. Myöskään hänen nimeään ei lähteessä mainita.

perinnesivulle | pääsivulle