Kurki-Säätiön toimintakertomuksessa vuodelta 1965 kerrotaan, että Säätiön hallitus valitsi 25.10.1965 toimikunnan, jonka tuli koettaa saada Helsingin kurkijokelaiset jälleen kokoontumaan yhteisiin tilaisuuksiin ja tätä tietä saamaan läheisempi yhteistyö käyntiin Säätiön ja Helsingin kurkijokelaisten kesken, vaalimaan yhteishenkeä ja perinteitä. Toimikunnan kokoonkutsujana oli Kari Rahiala ja muina jäseninä Kaapro Huittinen, Juho Tukia, Johannes ja Asko Kojo, Uuno Varjus ja Juho Toiviainen. Vuoden 1966 toimintakertomus toteaa toimikunnan kokoontuneen 23.1.1966 ja neuvotteluihin osallistuneen toimikunnan lisäksi insinööri Eino Toiviaisen, maisteri Pekka Kyytisen ja johtaja Aarne Roihan. Kokous päätti aloittaa jälleen yhteisten virkistys- ja kokoustilaisuuksien järjestämisen ja kutsui Kurkijoen marttoja retkelle Helsinkiin Marianpäivänä 27.3.1966. Retkelle osallistui 37 marttaa ja muutamia miehiä. Tilaisuudessa oli useita puheita sekä musiikkiohjelmaa ja Helsingin kurkijokelaiset päättivät pitää seuraavan kokouksen 24.4.1966.
Perustava kokous pidettiin 24.4.1966 Helsingissä Ravintola Gambrinissa, Iso Robertinkatu 3:ssa alkaen klo 12.00. Saapuvilla oli 36 henkeä. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin V.O. Hakulinen ja sihteeriksi Kaarina Vanhala.
Kokouksessa päätettiin, osaksi värikkäänkin keskustelun jälkeen, perustaa Kurkijoki-Seura ensi sijassa Helsingissä ja sen ympäristössä asuvien kurkijokelaisten yhdyssiteeksi sekä heidän henkisten, taloudellisen ja sosiaalisen asemansa tukemiseksi. Samalla hyväksyttiin luonnos yhdistyksen säännöiksi ja valittiin perustamiskirjan allekirjoittajiksi Aarne Roiha, Aarne Hanhineva ja Antero Hämäläinen.
Perustava kokous valitsi myös sääntöluonnoksen mukaisesti Seuran johtokunnan sekä tilintarkastajat ja heidän varamiehensä.
Kokouksen pöytäkirja on kokonaisuudessaan seuraavansisältöinen:
Seuran tarkoituksena on 2. kohdan mukaan kurkijokelaisten yhdyssiteenä toimiminen, heidän henkisten ja sosiaalisten pyrkimystensä tukeminen sekä Kurkijoen pitäjän muiston ja perinteiden vaaliminen.
Sääntöjen 3. kohdan mukaan Seura toteuttaa tarkoitustaan mm. seuraavin toimenpitein:
Sääntöjen 4. kohdan mukaan jäseneksi pääsee jokainen 15 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen, jonka yhdistyksen johtokunta hyväksyy. Jäsenet ovat varsinaisia-, kannattavia-, tai ainaisjäseniä. - Käytännossä jäsenhakemuksia ei käsitellä johtokunnassa, vaan kaikki pykälän ehdot täyttävät pyrkijät merkitään jäseniksi.
Yhdistys voi 4. kohdan mukaan kutsua kunniajäseniä. Jäsenen erottaminen kuuluu johtokunnan päätettäviin asioihin. Syynä voi olla sääntörikkomus, yhdistykselle haittaa tuottava menettely tai jäsenmaksun laiminlyönti muistutuksesta huolimatta.
Yhdistyksen asioita hoitaa puheenjohtajan ja kuusi muuta jäsentä käsittävä johtokunta, jonka vuosikokous valitsee vuodeksi kerrallaan. Sihteerin, rahastonhoitajan ja muut toiinihenkilöt valitsee johtokunta. Tilintarkastajat, joita on kaksi varamiehineen, valitsee vuosikokous.
Vuosikokous pidetään maaliskuun loppuun mennessä vuosittain. Kutsu Seuran kokouksiin on julkaistava vähintään 6 päivää ennen Kurkijokelaisessa tai Helsingissä ilmestyvässä sanomalehdessä taikka jäsenille postitse lähetetyllä ilmoituksella. Vähintään 1/10 jäsenistä voi pyytää ylimääräisen kokouksen koolle kutsumista.
Sääntöjen muutokseen ja yhdistyksen purkautumiseen vaaditaan kahden peräkkäisen kokouksen 3/4 äänten enemmistöllä tehty päätös.
Sääntöjen 4. kohdan muutos koski ainaisjäsenten jäsenmaksun määräämistä. Alkuperäisen 4. kohdan 2 momentin mukaan ainaisjäsenmaksu oli suuruudeltaan aina asianomaisen vuoden varsinaisten jäsenten jäsenmaksu viisitoistakertaisena. Muutoksen jälkeen myös ainaisjäsenten jäsenmaksusta päättää vuosikokous samalla tavoin kuin muidenkin jäsenten jäsenmaksusta. Muutoksen jälkeen 4. kohdan 2 momentti tuli kuulumaan:
"Varsinaisten, kannattavien ja ainaisjäsenten jäsenmaksun määrää vuosikokous".
Yhdistyksen sääntöjen edellyttämä toinen hyväksyminen sääntömuutokselle saatiin vuosikokouksessa 10.3.1968.
Muita muutoksia sääntöihin ei ole tehty.
Lappeenrannan alaosaston toiminta on alusta alkaen ollut pirteätä monine kokouksineen, retkineen ja muine yhdessäolon tilaisuuksineen. Myös alaosaston ja pääseuran kesken on ollut vilkasta yhteistoimintaa. Pääseura on tehnyt useita retkiä Lappeenrannassa järjestettyihin yhteisiin tilaisuuksiin, ja alaosaston jäseniä on lähes säännöllisesti osallistunut Seuran vuosikokouksiin ja joulu- ym. juhliin Helsingissä. Alaosasto on myös edustanut Seuraa eräissä Karjalan Liiton tilaisuuksissa.
Lappeenrannan alaosasto vietti 15-vuotisjuhlaansa 29.5.1988 Riitta Kuosan kodissa Taipalsaarella. Tässä pienimuotoisessa mutta erittäin lämminhenkisessä tilaisuudessa Seuran johtokuntaa edustaneet V.O. Hakulinen ja Aino Jakonen luovuttivat alaosastolle 200 mk sen toiminnan tukemiseksi ja jakoivat Seuran viirit neljälle alaosaston toiminnassa ansioituneelle jäsenelle. Viirin saivat Sylvi Häyhä, Venla Jussilainen, Iines Vaalijoki ja Mauri Vehviläinen.
Ajatus alaosaston perustamisesta sekä Lohjalle että Tampereelle syntyi v. 1986. Seuran vuosikokouksessa 2.3.1986 tiedustelivat eräät Lohjalla asuvat osanottajat, mitä mahdollisuuksia olisi perustaa Seuralle oma alaosasto Lohjalle. Johtokunta suhtautui asiaan tietenkin myönteisesti, mutta katsoi että asian jatkokehittely tulisi jäämään Lohjan seudulla asuvien kurkijokelaisten oman aktiivisuuden varaan.
Lohjan seudun kurkijokelaiset järjestivät Lohjalle 23.11.1986 neuvottelutilaisuuden, jossa keskusteltiin oman seuran tai Kurkijoki-Seuran alaosaston perustamisesta. Kurkijoki-Seuran johtokuntaa edustivat tilaisuudessa V.O. Hakulinen, Aino Jakonen ja Aune Raitio. He selostivat Seuramme tarkoitusta ja toimintaa sekä erityisesti Lappeenrannan alaosaston asemaa ja toimintaa. Asiaa päätettiin käsitellä jatkokouksessa, joka pidettiin 18.1.1987. Siinä edustivat Seuran johtokuntaa edellä mainitut kolme jäsentä sekä neljäntenä Marjatta Ekman. Vilkkaan keskustelun jälkeen kokous päätti yksimielisesti perustaa Lohjan seudun kurkijokelaiset nimisen seuran, joka toimii rekisteröimättömänä Kurkijoki-Seura ry:n alaosastona. Perustetulle seuralle valittiin johtokunta tarpeellisine toimihenkilöineen.
Tampereella asuvan Olavi Kallioniemen aloitteesta Kurkijoki-Seura järjesti yhdessä Tampereen kurkijokelaisten kanssa 15. 11.1986 illanvieton rautatieläisten seuratalolla Tampereella. Runsasohjelmaiseen ja lämminhenkiseen tilaisuuteen oli saapunut noin 40 entistä kurkijokelaista, joista alun toistakymmentä Heisingistä ja väliasemilta. Seuran johtokunnan puolesta Aune Raitio ja Eino Toiviainen selostivat Seuran toimintaa pääkaupunkiseudulla sekä Lappeenrannan alaosastosta saatuja kokemuksia. Tilaisuuden päätteeksi Tampereen kurkijokelaiset keskustelivat oman alaosaston perustamistarpeesta ja muista mahdollisista jatkotoimista sekä valitsivat Olavi Kallioniemen ja Aila Normilan kehittelemään asiaa eteenpäin.
Kurkijoki-Seuran Tampereen alaosasto perustettiin Tampereen kaupunginkirjaston kokoushuoneessa 17.3.1987 pidetyssä kokouksessa, ja se sai nimekseen Tampereen seudun kurkijokelaiset. Alaosaston puheenjohtajaksi valittiin Olavi Kallioniemi. Perustamiskokouksessa pääseuraa edustivat johtokunnan jäsenet V.O. Hakulinen, Aino Jakonen ja Aune Raitio, jotka lausuivat alaosaston tervetulleeksi Kurkijoki-Seuran yhteyteen ja toivottivat sille menestystä toiminnassaan.
Kurkijoki-Seuran alaosastot voivat järjestää toimintansa haluamallaan tavalla ja saavat käyttää keräämänsa jäsenmaksut omaan toimintaansa. Alaosastot laativat vuosittain vapaamuotoiset toimintaselostukset pääseuran vuosikokoukselle.
Vuoden 1975 lopussa jäseniä oli yhteensä 168, vuoden 1980 lopussa 198, vuoden 1985 lopussa 196 ja vuoden 1990 lopussa 232. Jäsenmääriin on luettu myös alaosastojen jäsenmäärät niiden perustamisvuosista alkaen. Vuoden 1990 lopun jäsenistä oli kunniajäseniä kolme, ainaisjäseniä 138 ja vuosijäseniä 94 henkilöä. Jäsenistä kuuluu Lappeenrannan alaosastoon 10, Lohjan alaosastoon 12 ja Tampereen alaosastoon 29 henkilöä.
Seuran kunniajäseniä ovat Rainar Hakulinen ja Aune Raitio vuodesta 1988 sekä V.O. Hakulinen vuodesta 1989.
Kannattavia jäseniä ei Seuralla ole ollut.
Varapuheenjohtajana toimi Juhana Nenonen vuosina 1966-70 Aarne Roiha 1971-74, Viljo Tiainen 1975-78 sekä V.O. Hakulinen 1979-84 ja 1986-88. Vuonna 1985 varapuheenjohtajana toimi Eino Toiviainen. Vuodesta 1989 alkaen on varapuheenjohtajana toiminut Marjatta Ekman.
Seuran sihteerinä toimi Kaarina Vanhala vuoden 1971 loppuun. Vuosi 1972 hoidettiin talkoovoimin. Vuodesta 1973 alkaen on sihteerin vaativaa tehtavaa hoitanut Aino Jakonen tähän mennessä siis jo 18 vuoden ajan.
Rahastonhoitajan tehtävästä huolehti alkuvuodet Aune Raitio ja hänen jälkeensä vuodesta 1969 vuoteen 1978 Reino Hämäläinen. Vuoden 1979 tehtävää hoiti Heikki Poutanen ja vuodet 1980-81 Aarne Hanhineva. Sylvi Toivonen toimi sen jälkeen rahastonhoitajana vuodet 1982-84 ja hänen jälkeensä Reino Hämäläinen vuoden 1985. Vuosina 1984 ja 1985 rahastonhoitaja ei ole kuulunut johtokunnan jäseniin. Aune Raitio toimi rahastonhoitajana vuodet 1986-87, jälkimmäisenä vuonna johtokunnan ulkopuolisena henkilönä. Vuodesta 1988 alkaen on johtokunnan ulkopuolisena rahastonhoitajana toiminut Maija Poutanen.
Johtokunnan jäseninä ovat kuluneena 25-vuotiskautena toimineet seuraavat henkilöt: V.O. Hakulinen 23 vuotta, Aune Raitio 21 v, Aino Jakonen 18 v, Juhana Nenonen ja Aarne Roiha 10 v, Reino Hämäläinen 9 v, Kyösti Litmanen 8 v, Hellikki Mattlar, Kari Rahiala, Viljo Tiainen, Eino Toiviainen ja Kaarina Vanhala 7 v, Sirkka Kopqnen 6 v, Marjatta Ekman 5 v, Antero Hämäläinen, Matti Hämäläinen ja Veijo Laukkanen 4 v, Aarne Hanhineva, Lauri Litmanen ja Sylvi Toivonen 3 v, Helmi Lauren ja Unto Tiippana 2 v sekä Pekka Kyytinen, Heikki Naukkarinen, Heikki Poutanen, Elsa Roininen ja Vilho Uimonen 1 vuoden.
Johtokunta on valinnut keskuudestaan 1-2 jäsentä huolehtimaan tiedotustehtävistä, mm. kirjeenvaihdosta Kurkijokelaisen kanssa. Tässä tehtävässä ovat toimineet Antero Hämäläinen, Vilho Uimonen, Reino Hämäläinen, Hellikki Mattlar, Kyösti Litmanen, Lauri Litmanen ja Sirkka Koponen.
Johtokunnan naisjäsenet ovat yleensä osallistuneet Seuran naistoimikunnan työhön.
Vuosina 1981-1985 vuosikokous on valinnut johtokunnan avuksi ohjelmien suunnittelua ja toteutusta varten eri henkilön, jolloin ohjelmatoimikuntaa ei asetettu. Tässä tehtävässä ovat toimineet Elsa Roininen 1981 Reino Hämäläinen 1981-34 ja Marjatta Ekman 1985. Vuodesta 1986 alkaen on ohjelmien suunnittelu kuulunut johtokunnan tehtäviin.
Tilintarkastajien varamiehinä ovat toimineet: Eeva Kiiski 12 vuotta, Eino Kiiski 8 v, Helmi Ovaska 6 v, Antero Hämäläinen ja Elsa Roininen 5 v, Jussi Poutanen ja Aarne Rastas 4 v, Juhana Kärhä 3 v, Kaarina Vanhala 2 v ja Maija Poutanen 1 vuoden.
3.Toimikunnat ja toimintaryhmät
Johtokunnan ohella ovat Seuran toiminnan käytännön järjestelyistä huolehtineet useat vuosikokouksen ja johtokunnan valitsemat toimikunnat ja toimintaryhmät.
Eräät niistä kuten naistoimikunta ovat pysyviä vuosittain asetettavia osan taas ollessa lyhytaikaisempia, lähinnä kulloisestakin tarpeesta ja asianharrastuksesta riippuen.
Naistoimikunta on ollut pysyvä. Se on ollut 1. toimintavuotta lukuunottamatta vuosikokouksen valitsema. Tuskin mitään merkittävämpää tilaisuutta on järjestetty ilman että naistoimikunta on huolehtinut kahvitarjoilusta piirakoineen, joulujuhlissa usein myös puuroineen. Myös arpajaisten järjestäminen on kuulunut useimpien tilaisuuksien ohjelmaan. Toimikuntaan on kuulunut keskimäärin 10 naista, heistä monet jo yli 10 vuoden ajan. Kokoonkutsujina ovat olleet Lyyli Haimila, Irja Paakkunainen, Aili Kakkonen ja Elsi Laine. Heidän ohellaan ovat pitkäaikaisimman päivätyön tehneet Helvi Iivonen, Aino Jakonen, Martta Urpola, Aune Hyvärinen, Helmi Ovaska, Mirjam Gagneur, Elsa Kalpio, Elvi Tiainen, Sylvi Kojo, Maija Poutanen, Sylvi Toivonen, Ritva Hanhineva, Riitta Salminen ja Linnea Laukkanen.
Ohjelmatoimikunta on ollut myös alusta alkaen tärkeänä valmistelevana työryhmänä, milloin vuosikokouksen milloin johtokunnan valitsemana. Alkuvuosina sen vetäjänä toimi Unto Tiippana, sen jälkeen Viljo Tiainen, Mirjam Gagneur, Terho Poutanen, Heikki Poutanen, Reino Hämäläinen ja Elsa Roininen.
Toimikunta on yhdessä johtokunnan kanssa suunnitellut eri tilaisuuksien ohjelmaa, hankkinut ohjelmasuorittajia ja itsekin esiintynyt. Vetäjä on usein toiminut tilaisuuksien kuuluttajana. Vuoden 1980 jälkeen ei ohjelmatoimikuntaa ole enää valittu, vaan se on korvattu muilla järjestelyillä, kuten edellä on mainittu.
Perinnetoimikunta on ollut valittuna ja toiminutkin vuosina 1970-1976. Ensimmäisenä vuonna törmättiin rahoitusvaikeuksiin, mutta sittemmin Reino Hämäläisen ollessa kokoonkutsujana toiminta saatiin käyntiin. Asiaa esiteltiin pitäjäjuhlilla, oltiin yhteydessä muihin yhteisöihin ja järjestettiin perinteen keräystä yhteistoiminnassa Suomen Tiedeakatemian keräilytoimiston kanssa. Vuodesta 1972 kokoonkutsujana toimi Elsa Roininen ja vuonna 1976 Aune Raitio. Perinnesihteerinä toimi Helmi Ovaska. Perinteen merkeissä järjestettiin Loimaalla 14.10.1970 Keyri-ilta. - Vuoden 1976 jälkeen perinteen vaalimista on hoidettu muun toiminnan yhteydessä ilman erityistä toimielintä.
Yksityiskohtaisemmin perinteeseen liittyviä toimia on selostettu jäljempänä.
Laulukuoro toimi alkuvuosina, mutta joutui sittemmin vuoden 1970 jälkeen lopettamaan toimintansa laulajien vähälukuisuuden vuoksi. Myös johtajien saannissa oli vaikeuksia. Kuoroa johtivat vuorollaan rouva Kuusto kanttori-urkuri Oskari Rasilainen ja dir.cant. Jussi Ilvonen. Laulajat siirtyivät osaksi Pääkaupungin Karjalaisten kuoroon, jonka kanssa on sittemmin ollut yhteistoimintaa. Kuoro, nykyiseltä nimeltään Helsingin Karelia-kuoro, on esiintynyt useissa Seuran tilaisuuksissa ja myös pitäjäjuhlilla.
Lausuntakuoro toimi alkuvuosina esiintyen mm. pitäjäjuhlilla, mutta joutui harrastuksen puutteen vuoksi lopettamaan toimintansa vuoden 1971 jälkeen. Näyttelijätär Aili Montonen johti kuoroa, jota loppuvuosina kutsuttiin lausuntaryhmäksi, vuosina 1969-71.
Näytelmäryhmä toimi muutamana vuotena ensimmäisen kymmenvuotis-taipaleen aikana esittäen useissa tilaisuuksissa pienoisnäytelmiä hyvällä menestyksellä.
Eräitä eritystehtäviä varten on ollut asetettuna tilapäisiä toimikuntia, mm. kulkuetoimikunta vuoden 1970 kulkuejärjestelyjä varten ja pitäjäjuhlatoimikunta Seuran ohjelmaosuuden valmistelutehtäviä varten.
Seuran toimenpiteistä perinteen vaalimiseksi on tarkemmin selostettu jäljempänä, joten tässä yhteydessä on tarpeen vain luettelonomaisesti mainita tärkeimmät Kurki-Säätiötä koskevat toimenpiteet.
Pitäjäjuhlien yhtenä järjestäjänä Seura on toiminut jo 1960-luvun lopusta alkaen. Osanotosta järjestelyihin pysyvästi on olemassa myös Säätiön valtuuskunnan päätös. Useissa pitäjäjuhlissa Seura on erityisesti vastannut "Muistojen illan" ohjelmasta.
Aloitteita ja esityksiä perinteen vaalimisasioissa Seura on tehnyt Säätiölle useita. Näistä on erityisesti syytä mainita kirjojen julkaisemista, Kurkijoki-museosta, Säätiön oman adressin hankkimista, Kurkijoki-mitalin valmistuttamista sekä Kurkijoen pitäjänvaakunan suunnittelua ja teettämistä koskevat aloitteet. Säätiön taholta on Seuran aloitteisiin ja esityksiin suhtauduttu säännönmukaisesti myönteisesti.
Karjalan Liiton 30-, 40- ja 50-vuotisjuhlien ohjelmassa vuosina 1970, -80 ja -90 olleiden juhlakulkueiden Kurkijoen pitäjän osuuden Kurkijoki-Seura on hoitanut sekä omasta että myös Säätiön puolesta Säätiön vastatessa eräistä kustannuksista.
Kirjoituskilpailujen palkintoihin Säätiö on antanut avustusta. Kilpailut ovat palvelleet myös aineiston hankintaa Säätiön julkaisemia kirjoja varten.
Kurkijoki-museoon lahjoitettavia esineitä on vastaanotettu Seuran tilaisuuksissa ja noudettu myös lahjoittajan kotoa.
Kurki-Säätiön julkaisemia kirjoja ja sen valmistuttamaa Kurkijoki-viiriä on myyty Seuran tilaisuuksissa.
Karjala-lehden julkaistessa selostukset siirtopitäjistä Seura on Säätiön pyynnöstä huolehtinut Kurkijoen pitäjän osuudesta.
Säätiön omistamaa ja julkaisemaa Sanomalehti Kurkijokelaista on käytetty säännöllisesti ilmoituslehtenä kaikista Seuran tilaisuuksista tiedotettaessa. Seuran toimintatapahtumista on samoin säännönmukaisesti julkaistu Kurkijokelaisessa selostus, niin myös vuosikertomukset ym. Kuten aikaisemmin on mainittu, johtokunta on nimennyt tiedotustoimintaa varten jäsenistään kirjeenvaihtajan.
Ennen päiväjuhlaa oli aikaisemmin hartaushetki juhlapaikalla, mutta jo toistakymmentä vuotta on kokoonnuttu jumalanpalvelukseen Loimaan kaupungin uudessa kirkossa, jossa on ollut tilaisuus nauttia Herran pyhä ehtoollinen Kurkijoen seurakunnan ehtoollisastioista niiden palauduttua Suomussalmelta. Jumalanpalveluksesta on lähetetty kukkatervehdys sankarihaudalle ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Kurkijoki-Seura on ollut perustamisestaan lähtien mukana järjestelyissä ja on nykyisin pysyvä järjestäjä Säätiön ja vuorossa olevan paikallisen karjalaseuran kanssa.
Muistojen illan harmittavaan tilanahtauteen yhteiskoululla saatiin parannus, kun tilaisuus siirrettiin vuonna 1979 pidettäväksi Loimaan kunnan puolella Hirvihovissa. Päiväjuhla on sateen sattuessa pidetty yhteiskoululla.
Ohjelmien yksityiskohtaiseen esittelyyn ei ole edellytyksiä. Ohjelmansuoritus on ollut yleensä aina monipuolista ja juhlien arvoa ja merkitystä vastaava. Puhujina juhlissa on useita kertoja ollut ministereitä ja muita politiikassa tai muuten ansioituneita alansa huippunimiä. Seura on pyrkinyt mahdollisuuksiensa mukaan esittämään omatoimista ohjelmaa. Muistojen illan ohjelma on joitakin kertoja ollut Seuran yksin järjestämä. Perinteellä on ollut aina sija juhlien ohjelmassa.
Juhlille oli aluksi lähes joka vuosi järjestetty yhteiskuljetus Helsingistä, mutta viime vuosina ei aina ole ollut lähtijöitä riittävästi.
Kurkijoki-Seura on takavuosina pariin kertaan esittänyt Säätiölle pitäjäjuhlien järjestämistä välillä Helsingissä, mutta Säätiön taholla ei tähän ole suostuttu osanottajakadon pelossa.
Seura on myynyt pitäjäjuhlilla perinne-esineitä sekä Säätiön kustantamia ja eräitä muitakin kirjoja ja Säätiön valmistuttamaa pitäjänviiriä. Myyntituloilla ja järjestävien seurojen kesken jaetulla nettotuotolla on merkitystä Seuran taloudessa.
Erästä ohjelmanumeroa ei voida sivuuttaa: vuoden 1971 päiväjuhlassa Aarne Roiha toi juhlaväelle tuoreet terveiset Kurkijoelta, juuri sieltä palattuaan. Tuskin koskaan on kurkijokelaisyleisö niin hiljaa ja tarkkaavaisesti seurannut ohjelmansuoritusta päiväjuhlassa.
Ohjelma on ollut tietenkin jouluaiheinen ja musiikilla on siinä ollut merkittävä osuus. Prof. Tauno Äikää on lukuisissa joulujuhlissa ollut pianon ääressä. Myös Oskari Rasilainen on ollu säestämässä yhteislaulua ja muitakin laulunumeroita. Markku Runne on useina vuosina esittänyt yksinlaulua, vuonna 1985 äitinsä Seuralle sanoittaman ja säveltämän Kurkijoki - kotiseutu armas -laulun ensiesityksenä. Pääkaupungin karjalaisten kuorot ja sen laulajat ovat vierailleet useita kertoja joulujuhlassamme. Myös Helsingin Sotaveteraanikuoro on parikymmenen laulajan kokoisena esiintynyt kahdessa joulujuhlassamme.
Muusta joulujuhlan korkeatasoisesta ohjelmasta voidaan mainita, että vuonna 1976 kuultiin maisteri Mirja Heinisen esitys karjalaisista murresanoista ja niiden keruusta, vuonna 1977 selostus Tverin karjalaisten asuinseuduille tehdystä matkasta haastattelunauhoituksineen ja filmi Kreikan matkalta, vuonna 1979 vietettiin samalla talvisodan alkamisen 40-vuotismuistoa. Tiernappikien esiintyminen on ollut eräinä vuosina suosituimpia esityksiä. Vuoden 1980 joulujuhlassa kerättiin varoja sävellahjaan. Maisteri Heljä Pulli esitelmöi vuonna 1983 sukututkimuksesta ja prof. O.E. Sonck kertoi vuonna 1984 elämästä Kurkijoella muistikuviaan lähinnä maamiesopiston vaiheilta vuosikymmeniä sitten.
Vuoden 1982 joulujuhlassa kuultiin Eero Pitkäsen muistoja kotiseudultaan Inkerinmaalta ja lähdöstä sieltä.
Naistoimikunta on huolehtinut joulujuhlan ulkonaisesta viihtyisyydestä kynttilöineen ja joulukuusineen sekä tarjoilusta, johon useina vuosina on kuulunut myös joulupuuro kahvin, piparkakkujen ja joulutorttujen ohella.
Oman Seuramme toimesta järjestettiin kaikille juhliin saapuville kurkijokelaisille tervetuliaiskahvit HOK:n ravintolassa. Menestys tällä tilaisuudella olikin ennalta arvaamattoman hyvä. Kustannuksiin saatiin avustusta Kurki-Säätiöltä.
Kurkijoen pitäjän osuus juhlakulkueessa, jonka Seura järjesti Kurki-Säätiön toimeksiannosta, oli paljon työtä vaativa yritys, mutta se hoidettiin innolla ja uutteruudella sekä tunnustusta ansaitsevin tuloksin.
Valmistelut suoritti toimikunta, johon kuuluivat Aino-Marja Lemaitre, Hellikki Mattlar, Aune Raitio, Kaarina Vanhala, Uuno Varjus ja V.O. Hakulinen. Kulkueesta kertoo vuoden 1970 vuosikertomus seuraavasti:
Kurkijokihan esiteltiin kulkueessa Tasavallan Presidentti Relanderin ja hiihtokuningas Veikko Hakulisen syntymäpitäjänä, voimakkaana maa -ja karjatalous- sekä mainittujen alojen koulutuspitäjänä, missä musiikilla, erikoisuutena virsikanteleensoitolla, oli vankka sijansa.
Kulkueeseen osallistuivat seuraavat henkilöt:
Nimikilvenkantajana Vilho Kesseli, lipunkantajana Toivo Heinonen ja lippuvartiona Aune Hyvärinen ja Aino Jakonen.
Kärryillä istuen emäntänä Aune Raitio,isäntänä Juhana Kärhä ja virsikanteleensoittajana Anna-Liisa Hämäläinen. Kärryjen jäljessä kulki Unto Tiippana rautatieläisenä ja Tapio Hakulinen setäänsä, hiihtokungingasta esittäen. Viimeisenä ajoi 20-luvun Ford-merkkinen avo-auto, jossa istuivat Hellikki Mattlar ja Viljo Tiainen esittäen presidenttipari Relanderia. Stadionilla kulkueeseen liittyivät vielä Uuno Varjus ja V.O. Hakulinen, joka esitti maamiesopiston oppilasta.
Kulkueen välineistö saatiin lahjaksi tai lainaksi sekä vuokrattiin. - Auto saatiin lainaksi OY Ford Ab:ltä, josta kiitos Antti Koholle. Valio lahjoitti voidrittelin ja maamiesopistolaisen lakki saatiin lainaksi Harry Laurenilta. Hiihtäjän sukset olivat Veikko Hakulisen. Pekka Kyytinen hankki valokuvasuurennoksen Tervun meijerin leimasta. Presidenttiparin, isännän ja emännän puvut ja asusteet samoin kuin rautatieläisen lakki ja merkinantosauva vuokrattiin Mainos-TV:ltä. Samoin vuokrattiin hevonen kärryineen helsinkiläiseltä ajurilta,joka myös itse ajoi hevostaan.
Kulkueen kilvet oli tilattu Karjalan Liitolta.
Näistä Karjalan Liiton 30-vuotisjuhlista kuvasi Aarne Roiha filmin, joka on ainutlaatuinen - Suomen Televisiohan ei pitänyt juhlia juuri minkäänlaisen kuvaamisen arvoisina.
Iloisen viihdeillan 6.10.1976, jonka ohjelmasta huolehtivat Esiintyvät Taiteilijat ry, lähes 3500 markkaan kertynyt tuotto luovutettiin Kaunialan sotavammasairaalalle.
Kotiseutuilta 10.6.1977 palautti mieleen eräät jatkosodan tapahtumat. Tilaisuuden muusta ohjelmasta on mainittava "Piirileikkilauluja ja murresanoja Kurkijoelta"-vihkosen julkistaminen, kaurakiisselin syönti sekä Aarne Roihan Kurkijoella käynnistä ja juhlakulkueesta v. 1970 ottamien filmien katselu.
Kotiseutuillassa 14,2.1979 julkistettiin Kurkijoki-Seuran vaimistuttama äänilevy Kurkijoen lauluja.
Hopeisen ansiomerkin saivat Aune Raitio, Reino Hämäläinen, Viljo Tiainen ja V.O. Hakulinen, Pronssisen ansiomerkin saivat Lyyli Haimila, Aino Jakonen, Helmi Laurén, Irja Paakkunainen, Heikki Poutanen, Helmi Ovaska, Martta Urpola ja Kaarina Vanhala.
Seuran 15-vuotiseen toimintaan liittyen Karjalan Liitto myönsi Seuran esityksestä seuraavat ansiomerkit: hopeinen Aino Jakonen sekä pronssinen Aarne Hanhineva, Helvi Iivonen, Aili Kakkonen, Hellikki Mattlar ja Elsa Roininen.
Seura sai vastaanottaa lukuisia onnitteluja lahjoineen ja kukkineen. Aili Runne lahjoitti nuotit säveltämäänsä "Kurkijoki-kotiseutu armas"-lauluun. Karjalan Liitto oli myöntänyt hopeisen ansiomerkin Kari Rahialalle ja pronssisen ansiomerkin Kyösti Litmaselle. Seuran viiri annettiin Kari Rahialalle, Kyösti Litmaselle ja Marjatta Hakuliselle. - Tilaisuuden juonsi onnistuneesti Sirkka Koponen.
Tilaisuuden muusta ohjelmasta mainittakoon Seuran puheenjohtajan Eino Toiviaisen tervehdyssanat, Oskari Rasilaisen pianonsoittoesitys, Marjatta Hakulisen lausuntanumero sekä Helsingin Sotaveteraanikuoron ponnekkaasti esittämät isänmaalliset laulut. Ohjelmaan sisältyi vielä vapaa sana, jonka aikana käytettiin muutama muistelupuheenvuoro. Tilaisuudessa julkistettiin myös kesäkaudella järjestetyn kirjoituskilpailun tulos ja jaettiin rahapalkinnot. Väliajaksi naistoimikunta oli järjestänyt kahvitarjoilun Sortavala-saliin. Tilaisuuden juonsi ja päätössanat lausui Sirkka Koponen.
Seuramme osallistui 16.6.1990 Jäähallissa järjestettyyn pitäjäseurojen ja -säätiöiden yms. yhteisöjen yhteisnäyttelyyn omalla esittelypöydällä. Esillä oli tavanomaista esittelyaineistoa, kirjoja, kortteja ja muistoesineitä, joita myös myytiin yleisölle. Esittelystä ja myynnistä huolehti ensisijaisesti Unto Tiippana. Pääjuhlapäivän 17.6.90 juhlakulkueen lippulinnassa Seuramme lippua kantoi Matti Hämäläinen airueinaan Aino Jakonen ja Elsi Laine. Juhlakulkueen muu osa oli suunniteltu siten,että kutakin luovutetunalueen pitäjää edustaisi enintään 12 hengen suuruinen edustusjoukkue. Kurkijoen edustusjoukkueessa pitäjän nimikilpeä kantoi Viljo Tiainen ja kilvenvartijoina olivat Kurkijoen kansallispukuiset Irja Paakkunainen ja Siiri Horttanainen. Pitäjämme tunnusesineeksi Seura oli teettänyt noin metrin korkuisen pitäjänvaakunan, jota kantoi Unto Tiippana. Vaakunan vartijoina oli kaksi kansallispukuista lappeenrantalaista tyttöä. Myös edustusjoukkueen loppuosassa olivat lappeenrantalaiset naiset enemmistönä. Kurkijoen pitäjänvaakuna erottui kulkueessa edukseen ja näkyi myös TV:n uutiskuvassa.
Parikkalaan tehtiin retki 18.-19.5.1968, osanottajia oli 15. Koitsanlahdessa istutettiin pihlaja Kurkijoen lahjoitusmaatalonpoikien vapautumisen l00-vuotismuistomerkin alueelle ja illalla oltiin Parikkalan Karjalaisten vieraana Lomahovissa. Muistomerkistä puuttunutta Kurkijoen kiveä on vuosien mittaan yritetty hankkia eri tavoin Kurkijoen maaperältä, mutta toimenpiteet eivät johtaneet tulokseen ennenkuin matkustusrajoituksia vuonna 1990 helpotettiin.
Suomen Tupakan tehtaille tehtiin tutustumiskäynti 19.11.1969.
Mellilässä vietettiin laskiaista sikäläisen karjalaseuran kutsumana 10.2.1973, mukana lähes 40 henkeä.
Alkuvuosien virkistysmatkoja olivat myös kaksi matkaa Hakulisten kesämökille Kesijärven rannalle Janakkalaan (Lopelle), toinen syyskuussa 1968, toinen toukokuussa 1970.
Lappeenrantaan tehtiin retki 25.5.1975, linja-auto oli väkeä täynnä ja pikkuautoja lisäksi. Vastaanotto oli Vesilinnan tiloissa, minkä jälkeen siirryttiin kesäkoti Kaislarantaan, jossa oli tarjolla sekä ruumiin että hengen ravintoa kauniiden kevätmaisemien ohella. Erityisesti ilahdutti nuorison reipas ohjelmasuoritus tanhuineen ja pienoisnäytelmineen. Myös Seuramme puolesta esitettiin ohjelmaa. Kaislarannasta lähdettiin laivaristeilylle Saimaan kanavalle ja käytiin Mälkiän suluilla saakka. Risteily muodostui elämykseksi. Alaosastolle luovutettiin kiitokseksi Seuran viiri.
Lappeenranta jälleen 27.-28.5.1978. Retki tehtiin Lappeenrannan alaosaston kutsusta, päätepisteenä Marjolan kesäkoti muutama kilometri kaupungista. Pääosa matkusti linja-autolla. Perillä vietettiin viikonloppua lauluin, leikillisin kilpailuin, saunoen, syöden ja karkeloidenkin alaosastolaisten vieraanvaraisessa huollossa. Alaosastolle ojennettiin tulijaisiksi virsikantele ja kolmelle jäsenelle viiri.
Parikkala 29.-30.9.1979. Retki tehtiin linja-autolla yli 40 hengen voimin, päätarkoituksena tammen istutus Koitsanlahdessa. Lauantain ja sunnuntain välinen yö vietettiin Lappeenrannan alaosaston vieraana Marjolassa. Sunnuntaiaamuna jatkettiin matkaa yhdessä lappeenrantalaisten kanssa Parikkalaan, jossa osallistuttiin jumalanpalvelukseen Parikkalan kirkossa. Sen jälkeen tutustuttiin kirkkoon seurakunnan edustajien opastuksella. Kirkkokahvit juotiin seurakuntasalissa kunnan ja seurakunnan tarjoamina. Tilaisuudessa esitettiin myös ohjelmaa sekä isäntien että vieraiden taholta. Koitsanlahdessa istutettiin lahjoitusmaatalonpoikien vapautumisen 100-vuotismuistomerkin viereen Kurkijoen nimikkopuuna kurkijokelais-lappeenrantalaisen puutarhurin Aaro Poutasen lahjoittama tammi. Aune Raitio puhui. Tammen istutuksen tarkoituksen ja istuttajat osoittaa tammen viereen sijoitettu Kyösti Litmasen valmistama kuparinen laatta. Istutuksen jälkeen tutustuttiin Koitsanlahden kartanon paärakennuksessa olevaan museoon. Paluumatkalla poikettiin Parikkalan uudessa ortodoksisessa tsasounassa ja Simpeleen kirkossa, joka on kurkijokelaissyntyisen Elsa Arokallion käsialaa. Lappeenrannassa hyvästeltiin alaosastolaiset.
Riihimäki 18.11.1979. Retki tehtiin museoaatteen nimissä. Kun aluksi oli syöty lounas Riihimäen asemaravintolan kabinetissa, suunnistettiin Riihimäen työväenmuseoon ja sen jälkeen kaupunginmuseoon, joissa kummassakin oppaat esittelivät museota ja niiden esineistöä. Kaupunginmuseossa oli erityisen mielenkiinnon kohteena Antrean osasto lukuisine vanhoine esineineen antaen hyviä virikkeitä Kurkijoki-museota varten. Lopuksi katseltiin museovieraita varten tarkoitettu diakuvasarja Antrean maisemista. Osanottajia oli kymmenkunta.
Parikkala 9.-10.10.1980. Tämän linja-autolla tehdyn retken tarkoituksena oli osallistua Parikkalan kirkkotarhaan pystytetyn Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin paljastamiseen, jonka aikaansaamiseen Seuramme oli rahalahjalla osallistunut, onnitella Parikkalan Karjalaseuraa 20-vuotisen toiminnan johdosta sekä käydä Koitsanlahdessa tervehtimässä edellisenä vuonna istutettua tammea. Osanottajia oli vähän yli 20. Menomatkalla meidät Lappeenrannassa kukitettiin ja kahvitettiin Vesitornissa alaosastolaisten toimesta ja eräitä heistä lähti mukaan autoomme. Yöpyminen Parikkalassa tapahtui yksityismajoituksessa kaikkien matkalaisten kiittäessä isäntiensä lämmintä karjalaista vieraanvaraisuutta. Sunnuntaiaamuna kokoonnuimme jumalanpalvelukseen Parikkalan kirkkoon ja sen päätyttyä kirkkotarhaan, jossa harrastunnelmainen paljastustilaisuus pidettiin kauniissa auringonpaisteessa sankan yleisöjoukon läsnäollessa. Muistomerkim "Rakkaillemme rajan tuolla puolen" on suunnitellut Armi Siitonen. Tämän jälkeen siirryttiin Harjulinnaan, jossa onniteltiin Parikkalan Karjalaseuraa ja juotiin kirkkokahvit. Seuramme puolesta ojennettiin juhlijalle lahjaksi piiska. Päiväjuhlaan, joka pidettiin viereisellä kentällä, emme ehtineet osallistua. Paluumatkalla Koitsanlahdessa tervehdittiin uudelleen istutettua tammea puhein ja lauluin. Iloksemme totesimme myös, että Seuramme toukokuussa 1968 alueelle istuttama Kurkijoen pihlaja kaikesta huolimatta vielä kasvoi elinvoimaisena.
Retki Pernajaan tehtiin 31.5.1981. Se suuntautui puheenjohtaja Kari Rahialan kesäpaikkaan ja Pernajan kirkkoon. Osanottajia oli 40, pääosa linja-autolla, osa omilla autoilla. Perillä oli ruokailun ja kahvituksen ohella erilaista ohjelmaa, mm. lahjaksi isäntäväelle ojennetun männyntaimen istutus ja arpajaiset, joiden voitot oli lahjoittanut isäntäväki. Pernajan kirkkoon tutustuttiin perusteellisesti asiantuntevan oppaan johdolla.
Retki Lappeenrantaa tehtiin 28.-29.5.1983 alaosaston 10-vuotisjuhlille. Kun lähtijöitä ei eri syistä tullut riittävästi linja-autoa varten, tehtiin matka henkilöautoilla. Viisitoista lähtijää mahtui neljään autoon. Alaosastolle ojennettiin lahjaksi Lappeenrannan 300-vuotisjulkaisu ja 500 mk:n arvoinen ruskea kirjekuori. Juhla oli arvokasohjelmainen ja emäntien kahvit piirakoineen maistuivat vieraille.
Pernajan retki 26.8.1984 tehtiin linja-autolla ja suuntautui Porvoon kautta puheenjohtajan kesähuvilalle. Osanottajia oli 18. Pervoossa tutustuttiin Runebergin museoon, Jäntin taidemuseoon ja nukkemuseoon. Perillä nautittiin voileipätarjoilusta ja kahvista ja pidettiin tietokilpailu.
Hyvinkään ja Lopen retki 8.6.1985 tehtiin toisaalta tutustumista varten Hyvinkään taidekeskukseen ja uuteen kirkkoon ja toisaalta vierailua varten Hakulisten kesämökillä Lopella. Hyvinkään taidekeskuksessä Jussintorin näyttelytiloissa tutustuttiin prof. G.E. Sonckin johdolla erityisesti Yrjö Saarisen maalausten ja piirrosten pysyvään näyttelyyn, jonka Sonck on lahjoittanut Hyvinkään kaupungille. Kirkkoon tutustuttiin oppaan johdolla samoin kuin kiertoajelulla esiteltyihin kaupungin nähtävyyksiin. Lopella vietettiin muutama iltapäivän tunti kesämökkiharrastuksin. Sää salli juuri ja juuri ulkona oleskelun ja eräät rohkenivat käydä saunassa ja uimassakin. Retkilounaalla ja kahvitarjoilulla oli oma osuutensa ohjelmassa.
Kiertoajelu Helsingissä ja Espoon puolella Tapiolassa sekä ajelun päätteeksi tehty vierailu Yleisradiossa Pasilassa järjestettiin 12.9.1987. Osanottajia oli lähes täysi bussillinen , yli 40 henkeä, joukossa myös lapsia. Kiertoajelu kesti pari tuntia ja sen aikana katseltiin kaupunkinäkymiä ja nähtävyyksiä Sirkka Koposen opastuksella. Yleisradion studio- ym.tiloihin tutustuttiin Matti Hämäläisen opastuksella. Mielenkiintoinen ja antoisa retki päättyi yhteiseen ateriointiin Yleisradion henkilökunnan ruokalassa.
Retki Parikkalan Koitsanlahteen tehtiin 11.8.1990. Retki tehtiin yhden päivän edestakaisena matkana junalla, ja sen tarkoituksena oli osallistuminen juhlatilaisuuteen, jossa paljastettiin lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkkiin muurattu Kurkijoen kivi. Kiven noutamisen Kurkijoen maaperältä oli hoitanut Kurki-Säätiön hallitus kesäkuun puolivälissä. Juhlatilaisuuden ohjelmasta olivat huolehtineet Parikkalan kunta ja kotiseutuyhdistys. Kurkijoen puolesta tilaisuudessa puhui Säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja Arvi Heinonen. Paljastetulle Kurkijoen kivelle laskettiin kauniit kukkakimput sekä Säätiön että Seuramme puolesta. - Varhaisesta matkalle lähdöstä ja pitkästä matkasta johtuen juhla-matkalle oli uskaltautunut vain kourallinen henkilöitä. Näiden ja Säätiötä edustaneiden henkilöiden lisäksi juhla oli koonnut melko runsaasti entisiä kurkijokelaisia lähiseudulta Lappeenrantaa ja Savonlinnaa myöten.
Kurkijoki-korun eli -soljen hankkimiseen ryhdyttiin myös jo alkuvuosina. Myyntiin koru ketjuineen, joka valmistettiin erikseen korua varten, saatiin kesäkuussa 1968. Koru on tarkka jäljennös Lopotin Linnavuoren juurelta viikinkiaikaisesta (v. 800-l000 j.Kr.) muinaishaudasta löydetystä kurkijokelaisen naisen korusta, jonka alkuperäiskappale on säilytettävänä Kansallismuseossa. Valmistuksesta on huolehtinut Kalevala-Koru.
Kurkijoen karttoja on valmistettu myyntiä varten siten, että aluksi "Kurkijoki kylästä kylään"-kirjan liitteenä olevaa Keski-Karjalan karttaa myytiin erikseen, kunnes v. 1974 valmistui Rainar Hakulisen piirtämä isompikokoinen Kurkijoen pitäjäkartta. Vuodesta 1988 alkaen on myynnissä ollut myös vanhoista topografikartoista, mittakaava 1:20 000, valokopioidut kyläkohtaiset kartat. Niillä on ollut hyvä menekki.
Postikortteja on valmistettu myyntiä varten talvisodassa 1940 palaneesta Elisenväaran asemarakennuksesta (1978) ja Säätiön toimesta Kurkijoen kirkon tornista. Seura on ottanut myytäväksi myös Kurkijokea v. 1850 piirroksena sekä Kurkijoen kansallispukua (valokuva) esittävät postikortit. Uusimpina myyntiesineinä ovat olleet Kurkijoen kummankin kirkon valokuvasuurennokset.
"Kurkijoki kylästä kylään"-kirjan valmistamista varten asetti Säätiö kirjatoimikunnan, jossa Seura oli edustettuna. Rainar Hakulisen kirjoittama kirja valmistui v.1972 ja sen painos 2500 kpl on jo loppuunmyyty. Kirja on kuvaus rauhanajan Kurkijoesta.
"Kurkijoki sodasta evakkoon" on Kurkijoen elämästä sotien vuosina kertova teos, jonka osalta esitys julkaisemisesta tehtiin syksyllä 1972. Kirjatoimikunnan valmistelemana ja Rainar Hakulisen kirjoittamana kirja valmistui v.1978.
"Kurkijoen historian IV osan", joka ilmestyi v. 1960, ollessa loppuunmyyty jo vuosia sitten, Kurkijoki-Seuran johtokunnassa päätettiin v. 1981 selvittää uuden painoksen mahdollisuutta. Seuran Kurki-Säätiön hallituksessa olevien jäsenten otettua asian esille hallituksen kokouksessa Kurki-Säätiö päätti maaliskuussa 1982 uuden täydennetyn ja korjatun painoksen ottamisesta. Asetettu toimikunta valmisteli asian ja uusi painos julkaistim v. 1983 alkupuolella. Tarpeellisen kirjoitustyön suoritti Rainar Hakulinen.
"Kurkijoki kuvat kertovat"-kuvateoksen julkaisemista on Säätiön hallituksessa samoin ehdotettu Seuramme edustavien jäsenten taholta, joskin ajatus siitä oli jo vuosia ollut vireillä kerättäessä uusia valokuvia Säätiötä ja Kurkijoki-museota varten. Säätiön hallitus päätti kuvateoksen valmistamisesta kokouksessaan keväällä 1984 ja asetti tehtävää suorittamaan kuvateos-toimikunnan. Teoksen toimittamisesta on huolehtinut Rainar Hakulinen. Kuvateos valmistui vuonna 1986.
Laulun Kurkijoelle levytys saatiin monien vuosien puheiden jälkeen toteutetuksi lopullisesti heinäkuussa 1978, jolloin Marja Mattlarin laulamana valmistui äänilevy "Kurkijoen lauluja". Levyllä ovat Laulu Kurkijoelle, Pitkä oli tämä päivä, Laps'olen Karjalan ja Viimeinen joiku. Pianosäestys on Raimo Roihan ja kantele-esitys Ritva Koistisen. Aune Raitio ja Hellikki Mattlar huolehtivat käytännön toimista levyä hankittaessa. Levyä on myyty muistoesineenä.
Tunnelmallisista Karjala- ja Laatokka-aiheisista lauluistaan tunnettu taiteilija Aili Runne on säveltänyt ja sanoittanut laulun "Kurkijoki-kotiseutu armas",joka kuultiin taiteilijan pojan Markku Runnen ensiesityksenä Seuramme joulujuhlassa v. 1985. Aili Runne lahjoitti laulun nuotit Seurallemme sen 20-vuotisjuhlassa 24.4.1986. Aili Runne on myös säveltänyt "Kurkijoen rakkaat muistot"-nimisen laulun Selma Soikkelin sanoihin. Tämän laulun lauloi ensiesityksenä Markku Runne vuoden 1987 pitäjäjuhlien muistojen iltamissa. Tämänkin laulun nuotit Aili Runne lahjoitti Kurkijoki-Seuralle. Kummankin laulun tekijänoikeudet ovat jääneet Aili Runnelle.
Kirkkolan huonetilojen osoittauduttua sittemmin kosteuden ja kylmyyden vuoksi eräiden esineiden säilyttämiseen sopimattomaksi, minkä ohella sen turvallisuuteen ei voinut luottaa, Kurki-Säätiö luopui sen käyttämisestä saadessaan Loimaan kaupungilta toistaiseksi käyttöönsä kaksi huonetta tyhjillään olevasta ns. Soldanin omakotitalosta kaupungin keskustassa. Talossa on lämmitys, joten huoneet sopivat kyllä esineiden säilytykseen, mutta huonosti niiden näytteille asettamiseen. Museoasian edelleen kehittäminen on annettu Kurki-Säätiön asettaman museo-toimikunnan tehtäväksi. Toimikunta on viime aikoina suorittanut museoesineiden luettelointia ja järjestämistä.
Seuramme syyskaudella 1987 pariin otteeseen julistama kilpailukutsu tuotti hyvän tuloksen. Kilpailuun saapui 50 vaakunaehdotusta 14 osanottajalta. Seuran johtokunta, joka oli kutsunut avustajikseen Kurki-Säätiön hallituksen puheenjohtajan Kari Rahialan ja Suomen Heraldisen Seuran edustajan maisteri Kimmo Karan, päätti jakaa ehdotukset aihepiirien mukaan neljään ryhmään ja palkita kunkin ryhmän parhaan ehdotuksen 250 mk rahapalkinnolla. Rahapalkinnon saivat Rainar Hakulinen, Raimo Tynnilä sekä Jorma Haapkylä kahden ryhmän parhaasta ehdotuksesta. Kaikki muut ideakilpailuun osallistuneet saivat kirjapalkinnon. Rahapalkinnot jaettiin vuoden 1988 vuosikokouksessa. Ideakilpailuun jätetyt ehdotukset olivat tarkoitetut vaakunan suunnittelussa vapaasti käytettäväksi, joten parhaiksi katsotutkaan ehdotukset eivät sellaisinaan sitoneet vaakunan kuvioaihetta.
Kun Kurki-Säätiö oli 28.3.1988 talousarviossaan myöntänyt määrärahan vaakunan suunnittelua varten, valitsi Kurkijoki-Seuran johtokunta vaakunan suunnittelijaksi Suomen Heraldisen Seuran suosittelemien heraldikkojen joukosta komentajakapteeni Tapani Talarin. Hän laati useampia ehdotuksia, joita tarkasteltiin sekä Seuran johtokunnassa että Säätiön hallituksen kokouksessa. Myös ulkopuolista heraldiikan asiantuntijaa kuultiin. Saamiensa evästysten pohjalta Tapani Talari laati lopullisen vaakunaehdotuksensa vuoden 1988 lopulla ja luovutti sen Seuran johtokunnalle 21.1.1989. Vaakunaehdotukseen liittyvä vaakunaselitys on seuraava: Punaisella kilvellä kolme lentävää hopeista kurkea asetettuina oikealle suuntautuvan kärjen muotoon. Kurkien varukset kultaa; lakiossa kultakruunu.
Seura tilasi 10 kpl kipsisiä vaakunoita Cintre Oy:ltä. Ensimmäinen kappale luovutettiin Säätiölle sen valtuuskunnan kokouksessa 8.4.1989, ja toisen kappaleen luovuttivat Säätiön ja Seuran edustajat yhdessä Karjalan Liitolle 22.4.1989, kuten edellä ao.kohdassa on mainittu. Säätiö hoiti sopimuksen mukaisesti tämän tilauksen maksamisen ja teki välittömästi saman suuruisen lisätilauksen tulevia tarpeita varten.
Säätiön hallituksen päätöksen mukaisesti luovutettiin vuoden 1989 pitäjäjuhlilla Kurkijoen pitäjänvaakunat kiitollisuuden osoitukseksi kahdeksalle kurkijokelaisten varsinaiselle sijoituskunnalle sekä Elisenvaaran lukiolle. Kyseiset kunnat olivat Loimaan kaupunki sekä Alastaron, Karinaisten, Loimaan, Mellilän, Oripään, Pöytyän ja Vampulan kunnat. Elisenvaaran lukion katsottiin puolestaan kiitettävällä tavalla vaalineen vanhan Elisenvaaran yhteiskoulun perinteitä.
Kurkijoen pitäjänvaakunan on Suomen Heraldinen Seura 16.12.1989 merkinnyt numerolla 286 rekisteriinsä. Normaalikokoisen vaakunan käyttöoikeudet on Kurki-Säätiö pidättänyt itsellään. Kurkijoki-Seuralle on jäänyt oikeus teettää pienempikokoisia vaakunoita muistoesineiksi myyntiä varten. Tällaisen kipsisen pienoisvaakunan Seura on 1.11.1990 luovuttanut kiitokseksi vaakunan suunnittelijalle Tapani Talarille.
Diakuvia on valmistettu kurkijokelaisaiheisista valokuvista käytettäväksi Seuran eri tilaisuuksissa. Valmistuksesta ja tekstityksestä on huolehtinut Rainar Hakulinen. Vuoden 1990 päättyessä kuvakokoelmassa oli yhteensä n. 2500 diakuvaa.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimesta ja Kurki-Säätiön tuella oli 1950-ja 1960-luvuilla tallennettu ääninauhoille runsaasti kurkijokelaista murretta haastattelemalla lukuisia vanhemman polven kurkijokelaisia. Jotta näitä mielenkiintoisia haastatteluja voitaisiin kuulla myös Kurkijoki-Seuran tilaisuuksissa, Seuramme on saanut Suomen kielen nauhoitusarkistosta lainaksi alkuperäisten nauhojen jäljennöksiä ja äänittänyt niistä käyttöönsä kasetteja. Näitä murrekasetteja valmistettiin vuosina 1986-87 yhteensä 39 kpl, kukin kestoajaltaan noin yksi tunti. Näihin kasetteihin sisältyy 38 henkilön haastattelut.
Seura on vuosina 1986-87 tietoja ja lausuntoja antamalla osallistunut aktiivisesti Karjalan Liiton ns. pitäjäruokaprojektiin pyrkien siihen, että Kurkijoen pitäjän kohdallä esiteltäisiin oikeat kotipitäjällemme todella ominaiset ruokalajit. Projektin tuloksena syntyi Jaakko Kolmosen toimittama kirja "Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat", josta voidaan todeta, että Seuramme ei ole saanut tavoitettaan täysin toteutetuksi.
Seuramme on monin tavoin tukenut Kyrössä toimivaa Elisenvaaran yhteiskoulua ja sen seuraajaa Elisenvaaran lukiota niiden pyrkiessä vaalimaan vanhan Elisenvaaran yhteiskoulun muistoa ja perinteitä. Niinpä Seura oli aloitteentekijänä jo järjestettäessä koulun 40-vuotisjuhlia syksyllä 1967. Elisenvaaran yhteiskoulun rahaston toimikunnan lopetettua toimintansa on sen julkaiseman kirjan "Elisenvaaran yhteiskoulu 1927-44" jäljellä oleva osa painoksesta siirtynyt Seuran omistukseen. Kirjaa on päätetty jakaa muistoksi Elisenvaaran lukiosta ylioppilaiksi valmistuville, minkä vuoksi pääosa Seuralle siirtyneistä kirjoista on luovutettu edelleen lukion käytettäväksi.
Vuonna 1986 Seura kääntyi Kurki-Säätiön puoleen pyytäen Säätiötä tekemään myönteisen päätöksen Elisenvaaran yhteiskoulun sankarivainajien muistotaulun uusimisasiassa, josta yhteiskoulun rahaston toimikunta oli jo v. 1983 tehnyt Säätiölle esityksen. Uusiminen oli katsottu tärkeäksi, koska muistotaulusta puuttui useita nimiä. Seura esitti samalla, että Säätiö valmistuttaisi uuden muistotaulun kustannuksellaan siten, että se voitaisiin paljastaa jo seuraavana syksynä, jolloin koulun perustamisesta tulee kuluneeksi 60 vuotta. Kurki-Säätiö tekikin asiassa myönteisen päätöksen, ja Elisenvaaran lukio päätti puolestaan järjestää koulun 60-vuotisjuhlan. Juhlatoimikunnassa Seuraa edusti V.O. Hakulinen. Kyrön koululla 4-5.12.1987 pidetyissä juhlatilaisuuksissa oli esiintyjinä useita Elisenvaaran aikaisia oppilaita, joista pääosa myös Seuramme aktiivijäseniä. Seuran diakuvakokoelma oli myös käytössä. Sankarivainajien muistotaulun paljastuspuheen piti kenr.luutn. Lauri Koho. Onnittelunsa yhteydessä Seura luovutti koululle Seuran viirin sekä lahjoitti Saimi Hukkasen stipendirahastoon 1000 mk.
Elisenvaaran lukio ja Kyrönseudun yläasteen koulu järjestivät 5.12.1989 evakkovuoteen liittyvän perinnepäivän, jonka aikana myös useat Seuramme edustajat lähiseudulta saapuneiden henkilöiden ohella kiertelivät luokkahuoneissa muistelemassa puolen vuosisadan takaisia tapahtumia. Päivän ohjelmaan sisältyi myös juhla, jossa koulun oppilaiden voimin esitettiin Elisenvaaran yhteiskoulun vaiheita kuvaileva "evakko-ooppera".
Kurkijoki-Seura on tehnyt Kurki-Säätiölle useita ehdotuksia, jotka Säätiö on sittemmin toteuttanut. Näistä on syytä erityisesti mainita Seuran v. 1984 tekemä ehdotus erityisen Kurkijokimitalin hankkimisesta huomionosoituksia varten ja muistoesineeksi sekä samoin v. 1984 tehty ehdotus Säätiön oman adressin painattamisesta.
Kurkijoki-Seuran toiminta on kuluneen neljännesvuosisadan aikana ollut varsin aktiivista. Sen osoittanee tämä historiikkikin, johon Seuran vaiheet, tapahtumat ja toimenpiteet on jälkipolvia silmällä pitäen kirjattu verraten yksityiskohtaisesti. On ilahduttavaa todeta, että vielä viimeksi kuluneen viisivuotisjakson aikana on Seuraamme liittynyt kaksi uutta alaosastoa. Niiden ansiosta on Seuramme jäsenmäärä luonnollisestä poistumasta huolimatta osoittanut pientä kasvua. Tämä näyttäisi todistavan, että Seuramme on uudelle neljännesvuosisadalle lähtiessään vielä elinvoimainen ja että sen toimintaedellytykset olisivat turvatut. Näin onkin varmaan niin kauan kuin Kurkijoella syntyneitä ja sieltä omakohtaisia muistoja omaavia henkilöitä löytyy toiminnan vetäjiksi. Aika ei kuitenkaan tunne armoa. Vanhempi polvi uupuu ja poistuu vähitellen keskuudestamme. Sen vuoksi meidän on välttamättä saatava ajoissa uusia toiminnan vetäjiä toisen ja kolmannen polven kurkijokelaisista. Kurkijoen muiston ja perinteen vaaliminen on niin arvokas, ettei sitä ole varaa jättää heitteille.
Helsinki 16.3.1991
Kurkijoki-Seura r.y
Johtokunta