HTML: Antti Laukkanen 10.10.2014

Uutta tietoa Kurkijoen uudelta hautausmaalta
Tapio Nikkarin tutkimaa kesällä 2014

Hautausmaasivulle | Pääsivulle

Otsanlahden uusi hautausmaa

 Kesäkuun alun 2014 talkoomatkalla pääsin käyskelemään Otsanlahden uudella hautausmaalla mukanani GPS-paikannin, joka rekisteröi kuljetun reitin muistiin. Hautausmaastahan on hautapaikkaluettelo mutta ei -karttaa. Tarkoituksenani oli saada aikaan alueesta karttapiirros, sijoittaa siihen löytyneet suomalaishautojen muistomerkit ja näin myös ehkä selvittää, mitä salaperäiset myytyjen hautojen luettelon kirjain-numero -koodit tarkoittavat.

Uudelle hautausmaallehan on myytyjen hautasijojen luettelon mukaan haudattu vuodesta 1925 vuoden 1942 huhtikuuhun mennessä noin 700 vainajaa. Jatkosodan loppuvuosista ei ole luetteloa. Sodan jälkeen tämä kalmisto on täyttynyt nykyasukkaiden haudoista. Viime vuosikymmenen kuluessa ovat kotiseutumatkailijat löytäneet alueelta kolmisenkymmentä suomalaisten hautamuistomerkkiä. Ei ole tiedossa, paljonko niitä alkujaan oli; vanhojen valokuvien mukaan mittava osa niistä oli puuristejä.

 Löytyneet hautakivet

Kurkijoki.fi -sivuilla on kuvat ja luettelo 28:sta uudelta hautausmaalta löytyneestä hautakivestä tai puurististä. Alla on luettelo tämän kävelyn yhteydessä paikantamistani hautakivistä (nimen perässä syntymä- ja kuolinvuosi; lyhykäisyyden vuoksi vain yksi henkilö hautakiveä kohti on mainittu). En tavannut kaikkia aikaisemmin löydettyjä muistomerkkejä, mutta sen sijaan tunnistin viisi netin luettelossa mainitsematonta hautakiveä (lihavoitu luettelossa) ja yhden ”läkkiristin”, josta tiedot tosin olivat kuluneet pois. Jokaisen nimen jälkeen on luettelossani myytyjen hautojen luettelon koodi, kuitenkin niin, että alkuperäisen luettelon ensimmäinen roomalainen numero on korvattu arabialaisella(esim. IV à 4). Nimet on pantu tämän numeron mukaiseen järjestykseen. Tämä on itse asiassa se järjestys, jossa hautapaikat vuosien mittaan myytiin. Numero ja sitä seuraava kirjain osoittanevat alueen, jossa hauta sijaitsi.

Paju Anna 1866–1930.                        1B:3:12

Veripää Heikki 1872–1931.                 2A:2:9

Lajunen Juhana 1897–1932.                 2A:2:14

Kuosa Pekka 1904–1933.                   2A:2:6

Järvinen Frans 1881–1938.

Heinonen Pekka 1867–1937                2B:3:8

Kylliäinen Matti 1903–1935.             2C:2:8

Vento Tuomas 1867–1934.                  2C:3:10 (uusi kuva, jossa nimi ja vuodet näkyvät hyvin)

Kiiski Matti 1856–1929.

Kurri Esko 1867–1934.                       2C:2:15

Tyrni Sinikka 1925–1936.                 3:3:14

Johansson (Häkli) Olga 1872–1936. 3:3:17

Lukka Hilma 1903–1936.                  3:6:7

Kyytinen Juhana 1864–1937                3:5:19

Kuokkanen Antti 1853–1937            3:6:2

Taskinen Viljo 1924–1927.

Kajander Mathilda 1860–1939.

Koho Anna os. Kuosa 1874–1938.      4B:5:5

Laukkanen Antti 1875–1938.               4B:6:12

Tirri Matti 1884–1938.                         4B:6:14

Jussilainen Simo 1861–1938.    4B

Puinen risti, jossa läkkipeltinen laatta. Teksti ei ole luettavissa.

Kartat

 Kuva 1 näyttää GPS-laitteen piirtämän jäljen reitistäni, ensin pitkin rajoja (etelässä ja lännessä on osittain kiviaitaa jäljellä, idässä on hautausmaajätteiden kaatopaikkaa) ja sitten hautausmaan poikki polkuja seuraten (punainen). Siniset viivat ovat isompia, autolla ajettavissa olevia väyliä (autoja oli alueella useitakin, samaten uteliaita ihmisiä kunnostamassa hautoja). Portilta pohjoiseen päin kulkeva leveähkö pääkatu on merkitty vihreällä.

Kuva 1. GPS-laitteen piirtämä jälki kävelystäni hautausmaan rajoja pitkin ja pitkin sen polkuja (punainen viiva). Vihreä pystysuora viiva on leveä pääkäytävä ja siniset viivat autolla ajettavissa olevia polkuja. Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana!

Hautausmaa-alueen suurin leveys itä–länsisuunnassa on 190 m eteläosassaan ja 194 m pohjois-eteläsuunnassa. Ennen sotia alue oli parikymmentä metriä laajempi molempiin suuntiin topografikartasta (kuva 2) mitattuna.

Kuva 2. Uusi hautausmaa vuoden 1930 topografikartassa.

Viivojen mutkittelu kartassani johtuu mm. siitä, että poikkesin polulta hautakiviä hakien. Toisaalta metsäinen maasto ja pilvinen sää vähensivät GPS-laitteen tarkkuutta. Tämän johdosta karttapiirrokseen rekisteröityneet hautakivien paikat saattavat olla useita metrejäkin todellisen sijaintinsa ulkopuolella. Sitä paitsi useita niistä on todennäköisesti siirretty vanhoilta sijaintipaikoiltaan. Maantien lähellä kaakossa oleva yhtenäinen kiviaitakin näyttää kartassa mutkaiselta, koska hyppelin se molemmin puolin.

Pohjoisosassa oli vain venäläishautoja. Vanhin hautapaikka-alue 1 (myyty vv. 1925–1930) on nähtävästi ollut pääkadun vasemmalla puolella. Tätä aluetta en ehtinyt lainkaan tutkia; paikansin sieltä yhden ainoan hautakiven. Alue 2 (vv. 1930–1935) näyttää olleen kappelin itäpuolella, eteläisestä kiviaidasta pohjoiseen päin noin 50x50 metrin laajuisella vyöhykkeellä. Hautakoodin kirjaimet A–C viitannevat sijaintiin etelästä pohjoiseen päin. Alue 3, alueesta 2 pohjoiseen pääkäytävän oikealla puolella, on ollut pohjoisin myyty alue (vv. 1935–1937).

Alue 4 näyttää sijainneen alueen 2 itäpuolella. Sinne on haudattu runsaat 150 vainajaa vuoden 1937 joulukuusta lähtien, suurin osa alueelle 4B, muutama alueelle 4C. Alueelle 4A ei ole merkitty haudatuksi ketään. Alueen 2 logiikan mukaan alueen 4A pitäisi olla eteläisen kiviaidan ja alueen 4B välissä. Tälle alueelle sijoittuva Anna Kohon lappeellaan oleva hautakivi (4B:5:5) on todennäköisesti ollut alun perin pohjoisempana, lähellä Tirrin ja Laukkasen hautakiviä.

Missä on Elisenvaaran suurpommituksen uhrien joukkohauta?

Elisenvaaran suurpommituksessa 20.6.1944 menehtyneitä vainajia viisi päivää myöhemmin hautaamassa ollut nimimerkki Pien Eemi muistelee (Kurkijokelainen No 6 1992) joukkohaudan sijainneen ”noin 40 m kappelista oikealle tieltä päin katsottuna ja niin lähellä kiviaitaa kuin oli mahdollista kaivaa”. Nimimerkki osoittaa paikan piirroksella mutta toteaa: ”Mutta piirroshan ei pidä paikkaansa, jos kiviaitaa on viety taas jonnekin”. Nykyisen kiviaidan ulkonäkö tällä kohtaa näyttää siltä, että se on pysynyt vuosikymmeniä paikallaan. Vuonna 1944 nähtävästi koko alue 4A kiviaidasta pohjoiseen oli käytettävissä joukkohautaa varten.

En vaelluksellani hakenut joukkohautaa. Sen länsipää näyttäisi Pekka Kyytisen tilaisuudesta ottaman valokuvan mukaan olevan kappelista suoraan itään. Välimatka vaikuttaisi oleva vähän pitempi kuin 40 m, mutta sitä on vaikea arvioida. Nyt löytyneet itäisimmät alueen 2A hautakivet (Kuosa, Lajunen, Järvinen) ovat noin 40 m:n päässä kappelissa. Kyytisen kuvassa haudan päässä seisovien ihmisten takana on näkyvissä hautoja heti muutaman metrin päässä (alue 2A– B?).

Lähes viidenkymmenen vainajan joukkohaudan pituus lienee ollut pitkälti kolmatta kymmentä metriä. Kyytisen ottamien valokuvien mukaan hauta suuntautui hieman itäkoilliseen, niin kuin karttapiirrokseni käytävätkin. Kun Kyytisen kuvaa vertaa rekisteröimääni GPS-jälkeen, näyttäisi joukkohaudan alkupää olevan 15–20 metriä kiviaidasta pohjoiseen. Joukkohaudan paikantaminen nykymaastossa on seuraavan talkoomatkan haaste.

Kuva 3. Kirkkoherra Arvi Kujala siunaa Elisenvaaran pommituksen uhreja Otsanlahden uudella hautausmaalla 25.6.1944. SA-kuva