Lyhyt tietoisku / Mauri Rastas, 04.05.2007

Yleistä

Toisessa Maailmansodasssa 1939-1945 Suomen sodat jakautuvat osiin:
- Talvisota 30.11.1939 - 13.03.1940
- ns. välirauhan aika 13.03.1940 - 25.06.1941
- Jatkosota 25.06.1941 - 04./05.09.1944, jossa osat:
  -- hyökkäysvaihe 10.07.1941 - joulukuu 1941
  -- asemasotavaihe tammikuu 1942 - 09.06.1944 (ko. aikaa usein nimitetään virheellisesti välirauhan ajaksi)
  -- perääntymisvaihe 09.06.1944 - 04./05.09.1944
- Lapin sota 15.09.1944 - 25.04.1945.
Rintamalinja liikkui Kurkijoen ylitse vain Jatkosodan hyökkäysvaiheessa v. 1941. Muutoin kyllä 1939-40 ja 1942-44 Kurkijoki joutui hyvin usein ilmapommitusten kohteeksi, ja luonnollisesti nimenomaan Elisenvaaran valtavat tuhot on muistettava.

Neuvostoliitto (NL) ei siis vallannut Kurkijokea Talvisodassa (1939-40) eikä Jatkosodassa (1941-44), vaan vasta rauhantekojen jälkeen alue evakuoitiin.
Talvisodan rauha syntyi 13.03.1940 ja Kurkijoki piti viimeistään 21.03.1940 luovuttaa vastapuolelle, joten talvihankalaa evakuointiaikaa jäi vain viikon verran.
Jatkosodassa aselepo alkoi 04./05.09.1944, jolloin myös evakuoinnista päätettiin vaikka välirauha solmittiin vasta 19.09.1944, jossa määrättiin luovutus viimeistään 21.09.1944:ksi, joten lämmintä evakuointiaikaa oli pari viikkoa.

Molemmissa sodissa Kurkijokea lähin rintama oli Vuosalmella, siis lounaassa n. 90 km päässä. Lähin rintama koillisessa, siis Raja-Karjalassa, oli Pitkärannassa, hiukan yli 100 km päässä.

Talvisodan aikana Elisenvaaran asemanseutu oli tietysti pääasiallisin kohde, jota pommitettiin 22 eri päivänä. Menetykset Kurkijoen kaikissa pommituksissa nousivat 43 kuolleeseen, pommikoneiden kokonaismäärän ollessa satoja.

Jatkosodan hyökkäysvaihe v. 1941 Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi 22.06.1941. Suomi totesi olevansa sodassa 25.06.1941, vaikka kenttäarmeijan liikekannallepanoon olikin ryhdytty jo 17.06.1941. Suomalaisten yleishyökkäys Karjalan takaisinvaltaamiseksi käynnistyi 10.07.1941 hyökkäyskiilalla Wärtsilän ja Korpiselän alueelta, kohti Sortavalaa ja Raja-Karjalaa, joka vallattiin nopeasti heinäkuun aikana, mutta Sortavala vasta 15./16.08.1941 raskaiden taistelujen jälkeen. Uusi hyökkäysrintama lähti liikkeelle 31.07.1941 Parikkalan ja Imatran väliseltä alueelta, tavoitteena ollessa tuhota neuvostojoukot Hiitolan alueella, ja katkaista neuvostovoimien yhteydet Käkisalmen ja Sortavalan väliltä. Tarkoitukseen komennettiin II armeijakunta, yhteensä 3 divisionaa, noin 40.000 sotilasta, kun taas NL:llä vastassa oli koko Kannakselle ryhmitettynä 23. armeija, 7 divisionaa, kokonaismieslukumäärässä hiukan alakynnessä ollen. Niinpä tätä varsin monivaiheista ja vaikeaa operaatiota kutsutaan Hiitolan Suurtaisteluksi. Alue saatiin vallatuksi, mutta vihollista ei saatu täysin tuhottua, sillä se pystyi suurista tappioistaan huolimatta evakuoimaan 23.08.1941 pääosat kahdesta divisioonastaan vesitse Kilpolan saaren kautta. Kurkijoen valtaus v. 1941 Simpeleelle ryhmittynyt 15.D aloitti etenemisen 31.07.1941 yleissuuntana Laatokka. Divisioonaa oli vahvistettu Erillisellä Rajajääkäripataljoonalla (Er.RajaJP)(koment. ev.l. Y.V. Sora), joka kurkijokelaisen näkökannan mukaan oli keskellä. Lisäksi Kurkijoen suunnan taisteluihin osallistui merkittävästi: vasemmalla JR28:n I pataljoona ja oikealla JR57:n II ja III pataljoonat. Er.RajaJP saavutti 06.08.1941 Sorjon ja (komentajana nyt maj. E.Polón) 09.08.1941 neuvostojoukkojen pahasti hävittämän Elisenvaaran yhdessä JR57:n osastojen kanssa. Vastarinta oli nyt varsin kovaa, ja kenttälinnoitettujen asemien tuhoaminen aiheutti suomalaistappioita. Vihollisen Jaakkiman alueelta, Lahdenpohja oli vallattu 08.08.1941, etelään, Kilpolaan, vetäytyvät NL:n joukot tekivät voimakasta vastarintaa pitääkseen perääntymistien auki, kriittisen pullonkaulan ollessa Opistonsilta Lopotissa. Er.RajaJP saavutti 10.08.1941 hävittämättömän Lopotin yhdessä JR57:n osastojen kanssa. Välittömänä jatkotoimena Linnoituspataljoona 10 napsi haltuunsa Kurkijoen rannikon eri kohdat 19.08.1941 mennessä. Ulkosaaret miehitettiin syyskuussa 1941, jolloin erityisesti Rahmansaaresta käytiin kova taistelu 10.09.1941. Käkisalmi saatiin suomalaisten haltuun vasta 21.08.1941 ja Viipuri 29.08.1941.

Jatkosodan asemasotavaiheen aikana NL ei merkittävästi pommitellut Kurkijokea, joskin Laatokan suunnalta tuli hiukan meritoimintaa. Kurkijoen rannikko sai suhteellisen vahvan puolustuksen.
V. 1942:n syksyn aikana saksalaiset kevyet merivoimat (ja italialaiset moottoritorpedoveneillä) hyökkäilivät Laatokan eteläosiin saksalaisten huoltotukikohtien sijaitessa myös Kurkijoen alueella. Mm. Riekkalanlahdella oli saksalainen laivasto-osasto sijoittuneena. Tästä syystä Lopottiin kohdistui hiukan NL:n ilmatoimintaa.

Jatkosodan perääntymisvaiheen aikana Neuvostoliitto kohdisti voimakkaita ilmahyökkäyksiä tärkeää Elisenvaaran risteysasemaa kohtaan. Pahoja pommituksia oli 15.06.1944, 10 uhria, ja 01.07.1944, 2 uhria. Suomen tuhoisin pommitus, Elisenvaaran suurpommitus, 134 kuollutta, tapahtui 20.06.1944.

Kirjallisuutta:
- Kurkijoen kihlakunnan historia IV (suppea selostus)
- Kurkijoki Sodasta Evakkoon (laaja selostus)
- Rajajääkäripataljoona 2 jatkosodassa. Toimittanut Aimo Purhonen 1994. Kirjayhtymä Oy, Helsinki.
  (yksityiskohtainen selostus Kurkijoen valtauksesta)
- runsas määrä teoksia Suomen sotahistorista