Laatinut Ville Laakso 30.12.2000
Ensimmäiset asukkaat ovat asettuneet Kurkijoen alueelle jo varhain kivikaudella, useita tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Pitäjästä tunnetaan melko runsaasti tuon aikaisia esinelöytöjä, mutta varmoja merkkejä kiinteästä asuinpaikasta on toistaiseksi tiedossa vain yhdestä paikasta, Kuuppalan kylän Kalmistomäeltä. Esinelöytöjen suuren määrän vuoksi on kuitenkin selvää, että asuinpaikkojen vähäisyydessä on kyse lähinnä tutkimuksen puutteesta.
Kuuppalan Kalmistomäellä on asuttu poikkeuksellisen pitkään, ehkä jopa viitisen tuhatta vuotta aina Kristuksen syntymän jälkeiseen aikaan asti. Ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana merkit asutuksesta ovat pitäjän alueelta vähäisiä. Viikinkiajan alussa, noin vuonna 800 jKr, Kurkijoelle saapuu löydöistä päätellen asutusta läntisestä Suomesta. Tästä lähtien on useissa pitäjän rantakylissä varmuudella asuttu yhtäjaksoisesti 1900-luvulle asti.
Ristiretkiaika (1050-1300 jKr) oli omaleimaisen karjalaisen kulttuurin kukoistusaikaa ja runsaista arkeologisista löydöistä päätellen oli Kurkijoen seutu jo tuolloin tiheästi asuttua ja vaurasta. Ristiretkiajan lopulla, lähinnä 1200-luvulla, Karjala joutui Novgorodin valtion ja itäisen kirkon valtapiiriin. Ilmeisesti juuri tuolla vuosisadalla Kurkijoesta muodostui ortodoksinen seurakunta ja suurpitäjä, joka käsitti vielä 1600-luvulle asti laajat alueet, mukaanluettuna myöhemmät Hiitolan, Jaakkiman, Lumivaaran, Uukuniemen, Parikkalan, Saaren ja Simpeleen pitäjät.
Vuonna 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan raja sivusi Kurkijokea, ja aika oli monella tavalla rauhatonta. 1500- ja 1600-lukujen vaihde merkitsi toisaalta suurpitäjän jakautumista pienemmiksi pitäjiksi ja toisaalta sotaisia aikoja. Sotien tuloksena alue joutui Ruotsin valtaan. Uuden esivallan uterilaistamispolitiikan vuoksi alkoi samalla ortodoksisten asukkaiden laaja ja parin-kolmen sukupolven ajan kestänyt muuttoliike Venäjän puolelle. Tilalle muutti vähitellen luterilaista asutusta Viipurin Karjalasta ja Savosta, kunnes ortodoksinen kantaväestö oli jäänyt pienehköksi vähemmistöksi.
1600-luvulla Kurkijoesta muodostettiin kreivikunta ja sen keskus Lopotti sai kaupunkioikeudet. Seuraavan vuosisadan alussa alue joutui jälleen Venäjän valtaan. Suuria mullistuksia asukkaiden elämässä ei kuitenkaan näytä tapahtuneen, vaikka näinä aikoina talonpojat eivät esimerkiksi periaatteessa omistaneet maitaan. 1800-luvun alussa Karjala palautettiin jälleen muun Suomen yhteyteen ja vuosisadan loppupuolella talonpojat saivat ostaa maansa taas omistukseensa. Suomen itsenäistyminenkään vuonna 1917 ei tuonut suuria mullistuksia Kurkijoen asukkaiden arkipäiväiseen elämään, eivätkä vuoden 1918 taistelut ulottuneet alueelle.
Sen sijaan toinen maailmansota toi Kurkijoen asukkaille koko
vuosituhantisen historian suurimman mullistuksen, kun noin 10.000
kurkijokelaista joutui jättämään kotinsa ja alueen alueen väestö vaihtui täydellisesti.
