Ensiksi kun tultiin Tutkinasta päin, oli tien oikealla puolella Sailaksen talo eli Ranskin hovi, isäntä Mikko, emäntää en muista, lapsia 4, 3 poikaa 1 tyttö Lyyti. Isäntä ja emäntä kuolleet. Siitä oikealle Matkonsuo ja suon laidassa Jaakko Tirrin talo, emäntä Elsa, lapsia 5, poikia 2, tyttöjä 3. Jaakko oli vanha kyläräätäli. Räätälin sisarenpoika Pekka asui heillä.
Sitten tultiin takaisin kylätielle, tien vasemmalla puolen oli kansakoulu, opettajana oli Helmi Tukia. Hänen isänsä teki vahtimestarin tehtävät. Hänen luonaan asuivat molemmat vanhempansa ja sisarensa ja hänen veljensä 2 lasta. Hän oli kovasti pidetty opettaja kyläläisille.
Sitten vähän matkan päässä oikealla oli Luukas Vuorisalon mökki. Hän oli kyläpostinkantaja, vaimo Helena, lapsia 4, tyttöjä 2, poikia 2.
Sitten käännyttiin vasemmalle Salakanmäkeen. Tien oikealla puolella oli Kiven Matin mökki, vaimo Emma, lapsia ei ollut. Emmalla oli tyttö ja poika ensimmäisestä avioliitosta.
Seuraava oli Kiiskin Heikin talo, vaimo Katri, lapsia 7, poikia 4, tyttöjä 3. Heikki otti osaa yhteisiin tehtäviin kunnassa ja oli pitkäaikainen valtuuston jäsen. Pihan lähellä oli Kivimäki ja siinä oli näkötorni.
Sitten Kohon talo, isä Simo, äiti Ida, lapsia 4, poikia 3, tyttöjä 1. Vanhin poika Toivo oli koululla käsityönopettajana. Heidän pihamäkeään sanottiin Samulinmäeksi.
Sitten mentiin Huoramäkeen, siinä asui Ilmari Pörsti, vaimo Ida, lapsia ei ollut, Ilmari oli kylänseppänä.
Siitä vähän eteenpäin oli Siiran Jussin mökki, vaimo Varpu. Paikan nimi oli Pekankontu. Heillä oli 8 lasta, 4 poikaa, 4 tyttöä, joista 4 on Yhdysvalloissa.
Seuraava tien vasemmalla puolella oli Roinisen Simon pikkutila, vaimo Sanna, lapsia 1 poika, hänellä vaimo Aino.
Siitä eteenpäin Kiiskin Ollin uudistalo, vaimo Maija, lapsia 3, tyttöjä 2, poikia 1. Olli oli väsymätön työmies.
Sitten tulemme takaisin kylään päin, tilojen nimet olivat Tenhola ja Kykinmäki, ne omisti Mikko Parikka, vaimo Aini, lapsia 3, 2 poikaa, 1 tyttö. Toinen pojista on ollut Australiassa 18 vuotta. Mikko teki talvella luokkeja ja osti monen kylän luokit ja kävi ympäri Suomen kaikki markkinat.
Seuraava naapuri oli Pörstin Aleksi, vaimo Maria, lapsia 5, poikia 4, tyttöjä 1. He tekivät kaikki tarviskappaleet kotona.
Sitten oli Miikkulaisen Antin talo, vaimo Eliisa, lapsia 9, poikia 6, tyttöjä 3. Kaksi pojista on armeijan soittokunnassa. Miikkulaisen ja Pörstin talot olivat Suutarinryhmässä.
Seuraava oli Kylliäisen Liinun talo, sen omisti lähtiessä Häklin Petteri. Siinä asui aina vuokralaisia. Sitä oli ennen nimitetty Arlanterin hoviksi. Siinä oli toista kilometriä pitkät peltosarat. Sitä sanottiin Aukmanninpohjukaksi.
Sitten mentiin taas kylätielle, siinä oikealla puolella oli Osuuskaupan myymälä. Myymälän hoitajana oli Oskari Lindfors, vaimo Maria, lapsia ei ollut.
Siitä eteenpäin Nokelaisen Heikin mökki. Heikki oli vanhapoika, teki luokkia ja eleli yksin.
Käännyttiin Huotilan ryhmään, ensin oli Häklin työmiesten mökki. Siinä asui Hakulisen Jussi, vaimo Ella, lapsia 3. Jussi oli kova maatyömies.
Sitten olikin Häklin Pekan talo, nykyinen isäntä Petteri, vaimo Elsa. Vanhaemäntä asui siinä kotonaan ja tyttäret. Häklillä oli 8 lasta, 2 pokaa, 6 tyttöä. Petterillä on 7 lasta, 2 poikaa, 5 tyttöä. Häkli oli kylän suurin talo.
Häklistä vasemmalla oli Tuomas Karhun pikkutila, vaimo Ida, kyläläisten keskuudessa aina Karhun mamma. Karhu tuli Savojalle Muolaasta, kauppasi ympäri kylää savipottia. Lapsia tyttö ja poika.
Siitä vähän oikealle oli Koskisen Taavi, vaimo Eliisa, lapsia 2 poikaa. Tilan omisti kunta, he saivat asua siinä. Eliisa oli kylän kuppari ja hieroja. Taavi leikkaili kyläläisten porsaat. Koskisen maasta oli kunta ottanut osan kerholaisten käyttöön. Siellä oli omenapuita, marjapensaita, koristepensaita ja vihannesviljelykset. Kerhoneuvoja ohjasi lapsia. Neuvojana oli neiti Tamminen Hiitolasta.
Sitten oli Huotilan mylly ja saha. Siitä saivat kyläläiset sähkövalon, sieltä sai jauhot ja ryynit. Sen omisti Uuno Torvinen ja äitinsä Santra. Isäntä oli kuollut, isännän sisar, poikansa Pekan kanssa asui heillä. Pekan vaimo oli Martta ja heillä oli tyttö Anne.
Sitten mennään Maasillankankaalle. Sen paikan nnimi oli Örttö. Siinä asui Antti Heinonen, vaimo Katri. Heillä oli 2 poikaa, toinen on kansakoulunopettajana. Heitä sanottiin Örtön Heinosisksi.
Vähän matkan päässä asui Rasilaisen Kusti, vaimo Aili. Kusti oli paikkakunnan paras räätäli. Heillä oli 3 tyttöä, joista keskimäinen Kyllikki, on Kanadassa. Kusti oli nuorena Kanadassa vaatturina.
Hänen naapurina asui Sikiön Pekka, vaimo Eva. Eva oli Rasilaisen Kustin sisar, hänellä oli yksi tyttö Martta.
Sitten tullaan takaisin Huotilannotkoon. Mäen vieremällä asui Jussilaisen Heikki, vaimo Siiri, lapsia 2 poikaa. Heitä sanottiin keskuudessamme Nehkan veljeksiksi. Sen paikan nimi oli Nehkanmäki. Siitä mäkeä ylös mäen päällä oli Simo Jussilainen, vaimo Ida, lapsia 5, 4 tyttöä, 1 poika, tytöistä 2 kävi kouluja. Poika Vilho kierteli ympäri maapalloa, aina Australiaa myöten, päätyi viimein Loimaan Vilvaisiin. Nehkon veljeksiä olivat Simo, Ismael, Jaakko ja Heikki. Eivät siis Heikin pojat. (=Tekstin tallentajan huomautus.)
Heidän naapurina asui Huotilaisen Jussi, vaimo Maria, heillä oli 1 tyttö. Häntä sanottiin keskuudessamme Meksin Jussiksi.
Vähän matkan päässä oli entinen Jälönmäki, siitä oli tehty asutustiloja. Siinä asui Jaakko Kojo, vaimo Maria, häntä sanottiin Naurismäen Jaakoksi. Hän oli asunut ennemmin Naurismäki nimisellä tilalla, heillä oli 7 lasta, 5 poikaa, 2 tyttöä. He olivat kaikki rakennusmiehiä.
Sitten oli samalla tilalla Toivo Sahla, vaimo Hilja, heillä oli 6 lasta, 4 poikaa, 2 tyttöä. Heistä 2 poikaa on käynyt koulua yliopistoa myöten.
Seuraava naapuri oli Simo Vaittinen, vaimo Helena, lapsia 5, 4 tyttöä, 1 poika. Tytöistä Lyyli oli kyläpostina, hän hävisi Elisenvaaran suurpommituksessa.
Sitten oli Roinisen Mikon talo, vaimo kuollut. Lapsia kymmenen, 5 poikaa, 5 tyttöä. He kävivät paljon vieraissa töissä.
Seuraava oli Lukan perillisten talo, heistä en tiedä mitään. Kalle pojista elää Loimaalla, hänellä on pikkutila ja hän ajelee taksia omalla autolla.
Sitten oli metsän peitossa Jaakko Jälön talo, vaimo Helena, lapsia 3, tyttöjä 1, poikia 2. Toinen pojista maanvilj., toinen rakennustyömies. Häntä sanottiin Kankaan Jälöksi.
Sitten tullaan joelle päin. Siinä oli Tirrin Matti, vaimo Katri Hänellä oli toinen mies, ensin Vesterman, siitä jäi 1 t. Anna. Tirrillä oli poika Toivo. Annin mies oli Väinö Korte, hän oli Kaukolasta. Kuoli Elisenvaaran pommituksessa. Korteella oli poika Kalevi.
Laskettiin alas joelle, siinä oli ennen mylly, Pajunmylly. Sen omisti Joutsenlahti, Lankinen, Asikainen, Soikkeli. Nyt viimeksi Heimo Mäkitalo, vaimo Ida, heillä ei ollut lapsia. Mäkitalo oli syntyisin Hartolasta, hän oli metsänhoitaja. Hän rakennutti kivitalon Elisenvaaraan.
Sitten noustiin joelta ylöspäin, tien oikealla puolella oli Taivaisen Aatami, Mari ja Eva. Heidän oikea nimi oli Jussilainen. Aatami ja Mari olivat naimattomia, Eva oli leski, hän oli Rasilainen. Hänen poika Jussi oli suutari, muistaakseni hänellä oli tyttö myös.
Vähän matkan päässä oli Taivaisenmäki, sen omisti Juho ja Saimi Jussilainen, heillä oli 3 lasta, 1 poika, 2 tyttöä. Poika Heikki ei ottanut maata, jäi vieraan työhön.
Sitten tultiin kylän keskustaan, siinä oli Jaakko Kemppisen perillisten talo. Nykyinen isäntä Oiva, vaimo Martta, heillä oli 3 poikaa. Oivan siskoja on kaksi. Heillä pidettiin koulua jatkosodan aikana kun vuokralainen oli vienyt koulun pois.
Seuraava tien vasemmalla puolella oli Kemppisen kauppias Jussi. Se oli kaikkien käyntipaikka, kaikki yhteiset tilaisuudet pidettiin heillä. Hän oli ikuinen nuori, sanoi aina tulkaa vaan meille, meillä ei ole vanhat eikä lapset kotona, kun hän eli yksin.
Tien oikella oli Simo Jälön ja vaimo Marian talo, heillä oli 6 lasta, 4 poikaa, 2 tyttöä. He olivat kotitöissä. Jälöstä oikealla pellolla oli Niutasen Toivon pikkutila. Hän oli vanhapoika ja eleli Anni tätinsä kanssa kahden.
Samalla pellolla oikealla oli Simo Jussilainen, vaimo Anni. Sanottiin Tuomaan Simoksi, hän oli tullut kotivävyksi taloon. Heillä oli kolme poikaa.
Viimeisenä metsänlaidassa oli Kurkon Marin mökki, hänellä oli vähän maata myös. Hän oli nuorena elänyt Pietarissa.
Kylän talot loppuivat, mutta Marianvaaran salolla oli monta taloa Savojan kylään kuuluvia. Niistä en tuntenut muita kuin Kolilammin Heinosen. Hänen talo oli Kolilammen rannalla.
Jos näistä on mitä hyötyä kirjan tekoon niin koittakaa ottaa selvä. Vastaan kyllä jos mitä kysytte ja jos satun muistamaan. Kuvia minulla kyllä olisi, jos niitä tarvitaan.
Meillä toimi Savojan Marttakerho. Kirkolla oli Marttayhdistys ja kyläkerhot toimivat sen alaisina. Jokaisen kyläkerhon puheenjohtaja kuului Marttayhdistyksen johtokuntaan. Savojan kerhon puheenjohtaja oli Aini Parikka, sihteerinä toimi Anna Silvennoinen, rahastonhoitajana Hilja Kiiski. Marttakerhossa oli jäseniä 48 henkeä. Kerholaiset tekivät kesällä retkiä, kävivät näyttelyissä, kävivät naapurikylän kerhoissa vierailulla, kävivät tervehtimässä vanhainkodeissa asujia ja Vätikän hiekoilla joka kesä kalajuhlissa. Kerho piti illanviettoja, jossa oli aina ohjelmaa ja näytöskappale. Joulun alla pidettiin pikkujoulut puurojuhlineen. Marttakerholla oli joka viikko ompeluseurat.
Sota-aikana kaikki muut seurat olivat seisauksissa. Martat, lotat ja suojeluskuntalaiset, jotka eivät olleet rintamalla, toimivat rintaman takaisissa hommissa. Meillä oli tiivis ohjelma, lotat kävivät Elisenvaarassa vuorotellen muonitustöissä 4 - 6 naisen ryhmissä ja kaikki naiset olivat lottina. Me tehtiin niin kovaa työtä, kun meille tuotiin rintamamiesten pyykkiä pestäväksi monta eri kertaa. Siinä oli satoja flanelipaitoja, housuja, jalkarättejä, lumipukuja, nenäliinoja. Se oli kauhea pyykki, joella huuhdottiin 30 asteen pakkasella. Ja niin suuria ja paksuja vaatteita, ei meinannut saada kuivaksi, niitä riitti joka taloon kuivumaan.
Lottien puheenjohtaja oli Helmi Tukia, entinen savojalainen.
Sitten meillä oli joka viikko ompeluseurat. Kehrättiin, kudottiin sukkia, lapasia ja kaulansuojustimia. Sitten leivottiin piirakoita, rinkeleitä ja lähetettiin tulilinjoille. Ja sieltä saimme niin kauniita kiitoskirjeitä. Kävimme Raikkuun patterilla monta eri kertaa viemässä pojille rinkeliä, piirasta ja korviketta. Ne piti ajaa pimeän aikaa kun päivällä ei saanut liikkua. Minä vein aina illalla myöhään kaikki Elisenvaaraan, niitä otti vastaan Matti Kokko ja Juho Kiiski. Joulun edellä teimme joka nainen kaksi tuntemattoman sotilaan pakettia, niihin laitoimme ruoka- ja vaatetavaraa.
Pyhäkoulua pidettiin kahdessa paikkaa, Huotilan ryhmässä ja Salakanmäellä. Salakanmäellä pitivät koulua Ristiina Savolainen, myöhemmin Katri Kiiski ja Laina Kiiski ja Toivo Sahla. Huotilan ryhmässä Heikki Koho, Maria Ijäs, Ida Jussilainen, Martta Torvinen. (Nehkon Simon vaimo (=tekstin tallentajan huom.))