Foto: Urho A. Pietilä |
Piirros: Karjala-lehti 13.11.1969 |
LYHYESTI:
Savakkopuku raitahameineen volliiniliiveineen ja tanuineen.
Aikoinaan Kurkijoellakin pidettiin yksivärisiä helmusniekkahameita. Karjalaista leimaa puvulle antavat sorokkapäähine, valkean esiliinan neulepitsi ja polvipituinen harmaa koristeltu sarkaviitta. Puvun vihreäsävyinen väritys ja korkea vollinen pitkä liivi ovat Magnus von Wrightin maalauksesta "Kurkijokelaisia".
Nykyisessä muodossaan Kurkijoen puku valmistui 1950. Sen suunnittelun alkuunpanija ja myöhemmin valmistaja on kotiteollisuusopettaja Vappu Kiiski. Ennen käytössä olleesta Kurkijoen puvusta ei Kansallismuseon kokoelmissa ole säilyneenä yhtään kokonaista kappaletta, vaan puvun nykyisen asun sommittelun on suorittanut Kansallismuseon Kansantieteellisen osaston intendentti Tyyni Vahter vanhojen kuvien ja kirjallisuuden perusteella.
Pukuun kuuluva hame on kapearaitaista ripsiä, sen pohjaväri on punertava tummanruskea. Kapeissa raidoissa on vihreää, keltaista ja punaista. Hame laskostetaan pienille laskoksille siten, että ruskea pohja tulee päälle näkyviin. Liivi kudotaaan palttinaksi, mutta ripsin tapaan niin, ettei loimi näy. Väriltään vihreässä liivissä on vastalaskoksinen pitkä helma. Sen kiinnittiminä on koukkulukkoiset vaskihakaset, joiden alla on pienet punaiset verkatilkut.
Esiliina samoin kuin puserokin ovat valkeaa pellavapalttinaa. Esiliinan vyötäröllä on pieniä muotolaskoksia ja helmassa puikoilla neulottu pellavapitsi. Puseron kaula-aukko on edestä suorakulmainen, ympäri poimutettu ja kaksinkertaisella kaitaleella reunustettu. Kaitale on kiinnitetty pakotetulla reikäompeleella. Puseron etuhalkoissa on samoin kaitalevahvistus ja se kiinnittyy hopeisella paljinsoljella. Kimonomallisen puseon hihojen kiinnityssaumoissa on hihoissa 3 cm:n välein toistuvat pienet hiuslaskosryhmät. Kapeat rannekkeet ovat kaksinkertaiset.
Puvussa koristeena oleva tasku toistaa hameen pohjavärin ruskeaa. Se sidotaan vyötärölle ns. seinävyöllä, joka on palmikoitu hameen värisistä langoista. Kurkijoen puvun kanssa voi käyttää kolmea tai oikeastaa neljää eri päähinettä. Pinteli on kovikesisusteinen ja päällystetty ulkopuolelta punaisella ja sisäpuolelta vihreällä silkillä. Se solmitaan niskassa pitkillä kapeilla punaisilla ja vihreillä silkkinauhoilla.
Tanu eli lakki on ohuesta palttinasta ommeltu myssymäinen päähine, jossa on etureunassa leveä käänne. Tanu on koristettu takaa pitsillä. Se sidotaan päähän takaa ristiin menevillä nauhoilla, jotka solmitaan etureunan käänteen alle. Sorokka eli harakka on valkeaa palttinaa. Sen otsamus on kirjottu revinnäisompelein ja erilaisin koristepistoin. Ulkoreunat on huoliteltu koristepistoin. Se solmitaan kapeilla nauhoilla niskassa. Lapset ja aivan nuoret neidot voivat käyttää päähineenä kapeita punaisia ja vihreitä nauhoja. Sukat ovat valkoiset ja kengät mustat.
Kurkijoen puku kuuluu sorokkaa lukuunottamatta keskihintaisiin kansallispukuihimme. (Revinnäiskirjonnalla koristetun sorokan hinta on 248 mk. Muut puvun osat maksavat: hame 70 mk, liivi 69 mk, pusero 44 mk, esiliina 46 mk, tasku 10,50 ja pinteli 10,50, uushopeinen rintasolki 10,10 ja pinteli 19 mk. Huom. em. hinnat v. 1969 tasoa!)
halkaisija n. 48 mm |
Kurkijoen solkiP-L. Lehtosalo 1968, Kurkijoen solki KM 2163:17Solki, jonka esikuva on löydetty Kurkijoen Lopotin Linnavuoren juurelta ja on peräisin viikinkiajan alusta.
Historiikki:
|
KETJU pituus n. 2 cm Piirros: P-L. Lehtosalo 1968, KM 2645:1
|
Kurkijoki-korun löytövaiheetV.O. Hakulinen:Toukokuun 28 ja 29 päivänä 1882 löysivät maanviljelyoppilas Tuominen ja seppä Hämäläinen Linnavuoren etelärinteellä, sen veräjän edustalla, josta maantieltä pääsee vuorelle, muinaisaesineitä, joihin maakamarasta esiinpistävä keihäänterä ensin oli kiinnittänyt huomion. Löytöpaikka ei ollut minkäänlaisella multakummulla eikä kivityksellä merkitty. Esineet lähetti eläinlääkäri O.V.Löfman 5.10.1882 Suomen Muinaismuistoyhdistykselle.
Löytö käsitti seuraavat esineet: Vuonna 1888 suoritetuissa kaivauksissa (Hjalmar Appelgren) löydettiin lisää vastaavanlaista esineistöä. Kaivauksissa todettiin hiilisuoni ja sen joukossa tuhkaa ja poltettuja luita, jotka olivat enimmäkseen ladotun näköisen kivipermannon päällä, osaksi myös sen alla kuin sen raoista varisseina. Muinaisesineiden laadusta ja niiden järjestyksestä oli pääteltävissä, että kysymyksessä oli poltetun ruumiin hautauspaikka ja kaikki esineet siten samalta ajalta. |